Sol y Sombra Blog on matkoja, elämyksiä ja matkavinkkejä. Flamenco on elämäntapa ja Espanja intohimo, mutta matkoilla käydään myös muualla. Kotipaikkani Helsinki on tärkeä tutkimuskohde. Matkaseurana useimmiten puoliso. Kun en matkusta tai tanssi flamencoa, kokkaan! Parhaat reseptini jaan "kuukauden reseptit" -sivulla. Previous blog ranked #24 of top flamenco blogs to follow. Flamenco content in English under Minna en el Mundo.
Tammikuun alussa, vuoden pimeinä hetkinä, Helsingissä järjestetään Lux Helsinki -festivaali, joka täyttää kaupungin, tai osan siitä, viideksi päiväksi valolla. Tänä vuonna Lux Helsinki järjestettiin aivan keskustan tuntumassa ja valotaideteokset täyttivät alueen Kansalaistorilta Etu-Töölöön. Lux Helsingin reitille osui myös itsenäisyyspäivän aikoihin avattu uusi keskustakirjasto Oodi.
Lux Helsinki ja keskustakirjasto Oodi. Tim Etchellsin valotaideteos We Wanted.
Keskustakirjasto Oodi
Helsingin uusi keskustakirjasto Oodi avattiin Kansalaistorille joulukuussa. Uusi kirjasto lupaa sivuillaan olevansa “juuri sitä, mitä toivot sen olevan”. Oodi ei ole vain kirjasto vaan se on kansalaisten olohuone, jossa voi järjestää taidetapahtumia, kokouksia, tavata ystäviä tai vain lukea ja rentoutua. Kirjastossa on kolme erilaista kerrosta, joista ylimmässä sijaitsee varsinainen, perinteinen kirjastokerros. Oodi on upea, Arkkitehtitoimisto ALAn suunnittelema kotimainen taideteos, jossa minua miellyttää erityisesti puun käyttö materiaalina. Matalat valkoiset kirjahyllyt luovat tilaan avaran tunnelman. Ainoastaan kirjojen vähyys ihmetyttää, ehkäpä kirjaston suosio on yllättänyt myös tekijänsä.
Näkymä näköalatasanteelta kirjastokerrokseen
Lux Helsinki 2019
Helsingin kaupungin järjestämän Lux Helsingin varsinaisella reitillä nähtiin tänä vuonna 12 teosta ja satelliittiteokset ulottuivat Ylioppilastalolta aina Espoon Hanasaareen asti. Itse ehdin festivaalille vasta sen viimeisenä päivänä, mutta kyllä kannatti jälleen tehdä tilaa kalenterista tälle kierrokselle. Väkeä riitti viimeisenä iltanakin varsin runsaasti ja me jätimme tällä kertaa viimeisen, 12 teoksen väliin pitkän päivän ja teokseen johtavan jonon uuvuttamina.
Suosikkini kierroksella olivat esitysjärjestyksessä:
Interaktiiviseen teokseen sai valotaululla heijastaa haluamiaan sanoja
Nervanderin puistikon valloittanut Ivo Schoofsin Large Pendulum Wave:
Lux Helsingin ja keskustakirjasto Oodin kanssa Helsingin kaupunki on mielestäni onnistunut erinomaisesti. Seuraavaa Lux-festivaalia saamme jälleen odottaa vuoden verran, mutta rohkaisen kaikkia vierailemaan Oodissa ja nauttimaan sen ainutlaatuisesta tunnelmasta. Taide on kaikille.
Sol y Sombra Blogin vuosi 2019 alkaa kuukauden reseptillä. Tammikuussa joulun ja uuden vuoden tohinat on ohi ja on ehkä aika rauhoittua hieman. Rauhalliseen koti-iltaan sopii erinomaisesti herkuksi esimerkiksi espanjalaiset sokeroidut mantelit, almendras garrapiñadas. Nautinnollisia tammikuun hetkiä!
Yksi New Yorkin matkamme kohokohdista oli Stomp – Rhythm of New York. Show oli yksi parhaista koskaan näkemistäni ja vaikka osasin odottaa mahtavaa elämystä, ylitti tämä odotukseni. Matkakumppanilleni Stomp oli uusi tuttavuus, mutta myös hänen mielestään show oli huikeudessaan omaa luokkaansa.
Stompin perusajatus on tuottaa ääntä ja rytmiä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Show on saanut alkunsa Brighonista, Iso-Britanniasta vuonna 1991. Tuotantoja on nykyään useita ja yksi niistä on esiintynyt pysyvästi New Yorkin Orpheum Theaterissa jo vuodesta 1994 lähtien. Ensi vuonna Stomp siis juhlii 25-vuotispäiväänsä New Yorkissa.
Orpheum Theater – Stompin kotiteatteri New Yorkissa. Kuva on lainattu Stompin Instagramista.
Lavalla on kahdeksan toinen toistaan uskomattomampaa esiintyjää, joilla kaikilla on omat vahvuudet ja omanlaisensa esiintymistausta aina tanssijoista muusikkoihin ja koomikkoihin. Jokaisen vahvuuksia myös käytettään showssa huikealla tavalla ja minua kiehtoi erityisesti se, miten esiintyjät tuottavat ääntä käyttäen fysiikkaansa eri tavalla. Osa esiintyjistä on selkeästi kehollisempia ja käyttivät kroppaansa vapaammin kun taas toiset ovat hallitumpia ja hillitympiä, ikään kuin tiukempia. Koska itselleni vapaa vartalonkäyttö ilmaisussa on luontaista, nautin kyseisen illan esiintyjistä eniten muun muassa Ivan Salazarin ja Kayla Cowartin fyysisestä tavasta tuottaa ääntä ja ilmaista itseään. Jokaisella esiintyjällä on myös oma roolinsa näytöksessä, Ivan Salazar ja Sean Perham erityisesti ottivat kontaktia yleisöön, välillä korostetunkin humoristisesti.
Ääntä todellakin tuotetaan showssa kaikilla tavoin ja käytössä olivat niin tulitikkuaskit, tupakansytyttimet, lattiaharjat, muovipussit, muovipussit kuin lavuaaritkin. Esiintyjät hallitsivat välineensä ihailtavan hyvin, ajoittain olimme aivan ällistyneitä, miten synkronoidusti ääntä tuotettiin ja millaisilla välineillä. Toki turvatoimet oli otettu pienessä Orpheum Theaterissa ja ostoskärryjä käytettäessä lavalle viritettiin turvaköysi. Turvallisuuden vuoksi myöskään ensimmäiselle riville ei oltu myyty paikkoja lainkaan. Teatterissa nimittäin yleisö pääsi todella lähelle lavaa. Tästä pidinkin näytöksessä erityisesti. Pieni ja hieman nukkavierukin teatteri ja välillä korvia huumaavaksikin nouseva äänimaailma tekivät esityksestä helposti lähestyttävän. Yleisö myös otettiin osaksi showta opettamalla heille erilaisia rytmiikoita ja esityksen lopuksi esiintyjiä pääsi kiittämään ulko-ovella. Voin suositella showta aivan kaikille, niin rytmiikkaa tunteville kuin muillekin. Lähes kaksi tuntia menee kuin siivillä ja näytöksen jälkeen huomaa itsekin tuottavansa ääntä kaikella mitä käteen sattuu.
p.s. Kaikenlainen kuvaaminen on ehdottoman kiellettyä teatterissa. Tämän vuoksi tässä postauksessa olevat kuvat on lainattu Stompin omilta Instagram-sivuilta.
New Yorkin kokoisesta kaupungista löytyy jokaiselle jotakin ja kaikille kaikkea. Myös ravintola-, baari- ja kahvilatarjonta on huikean laaja. Meille ruokakulttuuri on iso osa matkailua ja pääsimmekin maistelemaan niin perinteistä kärrystä ostettua hotdogia, laadukasta espanjalaista ja meksikolaista ja uutena tuttavuutena italialaisia suppli-riisipalleroita. Artesaanioluet ja cocktailit ovat New Yorkissa tällä hetkellä todella suosittuja ja näitä oli tarjolla todella monessa ravintolassa ja baarissa. Hotellimme sijainti 71. kadulla Upper West Sidella oli mitä mainioin, sillä läheltä löytyi mahtava valikoima ravintoloita ja baareja moneen makuun. Tässä postauksessa viisi vinkkiä New Yorkiin.
Cocktailit ovat kovassa huudossa New Yorkissa. Kuvassa Rosa Mexicanon Día de los Muertos -erikoismargarita.
Matkamme ehdoton helmi oli aivan hotellimme lähistöllä sijaitseva espanjalainen Ella Kitchen and Bar. Täällä nautimme ensimmäisenä iltana, rättiväsyneinä niin uskomattoman maukasta lohta höystettynä valkotryffelirisottokakulla, että päädyimme matkamme lopulla syntymäpäiväillalliselleni samaan ravintolaan. Myös ravintolan patatas bravas oli huippuluokkaa ja kilpailivat parhaiden Espanjassa syömiemme kanssa. Ella Kitchen and Bar tarjosi myös matkan parhaan punaviinin Ribera del Dueron alueelta ja cocktailvalikoima oli erinomainen. Kun myös henkilökunta oli todella mukavaa, joten voin suositella ravintolaa estoitta.
Lincoln Centeriä vastapäätä sijaitseva Rosa Mexicano oli vanha tuttavamme edelliseltä New Yorkin matkaltamme ja ruoka oli edelleen erinomaisen hyvää, vaikka lauantaina lounasaikaan ravintola oli todella täynnä ja tarjoilu hieman hidasta. Meitä odottaminen ei tällä kertaa haitannut, sillä olimme kastuneet Noreaster -myrskyssä sen verran perusteellisesti, että pidimme mielellämme sadetta. Halloween-viikon kunniaksi nautimme talon halloween-margaritat ja nautimme hienon vesisadeseinän näkymistä. Sekä pöydän vieressä valmistettu guacamole, alkupalatacomme että pääruoaksi tilaamamme porsaan potka olivat erinomaisia. Onneksemme tajusimme jakaa pääruoan, sillä syötävää riitti.
Aivan hotellimme lähellä, 72. kadulla sijaitseva Lilly’s oli myös matkamme helmiä. Tänne eksyimme ensimmäisenä iltana happy hourin houkuttelemina. Pieni, viehättävä viinibaari-ravintola olikin tämän jälkeen yksi matkamme kantapaikoista. Ravintolassa tarjoiltiin niin oman pienpanimon oluita, erinomaisia nimikkococktaileja kuin herkullisia flatbread-pizzoja. Ystävällinen henkilökunta varmisti myös sen, että paikka oli paikallisten asukkaiden suosiossa.
Lilly’s Cocktail and Wine sijaitsee 72. kadulla, aivan Central Parkin länsipuolella.
Niitä aiemmin mainitsemiani suppli-riisipalloja pääsee maistelemaan Orchard Streetillä, aivan Tenement Museumin lähellä sijaitsevassa Trapizzinossa. Ravintolassa tarjoillaan myös roomalaisia pizzataskuja – nimensä mukaisesti trapizzonoja – ja muita italialaisia klassikkoja. Suosittelen mikäli Chinatownissa vierailun tai museokäynnin jälkeen hiukoo!
Viimeinen vinkkini, Heartland Brewery, pääsee listalleni erinomaisen sijaintinsa vuoksi. Monen New Yorkin matkaan kuuluu varmasti vierailu Empire State Buildingilla. Mikäli vierailun jälkeen kaipaa virvoitusta, suosittelen skippaamaan Starbucksin (ellet nyt juuri kaipaa kofeiinia) ja poikkeamaan sisään aivan rakennuksen uloskäynnin vasemmalla puolella olevaan Heartland Brewery -ravintolaan. Työntekijöidensä omistama ravintolaketju tarjoilee oluen lisäksi myös perinteistä amerikkalaista baariruokaa.
Työntekijöidensä omistama Heartland Brewery on yksi esimerkki New Yorkin artesaaniolutbuumista.
Ensimmäisen adventin kunniaksi julkaisen joulukuun kuukauden reseptinä herkullisen, espanjalaisen joulukalan reseptin. Kotimaisista kaloista reseptiin sopii erinomaisesti perinteinen joulukalamme, siika. Tämä resepti sopii myös hienosti itsenäisyyspäivän juhla-aterialle.
Perinteinen espanjalainen joulukala kotimaisesta siiasta
Aurinkoinen lauantaipäivä Helsingissä sai minut muistelemaan taannoista New Yorkin matkaamme ja erityisesti kaupungin kahta hienoa puistoa, Central Parkia ja The High Linea. Puistot ovat meille tärkeä osa kaupunkimatkailua, sillä niiden vehreys ja rauhallisuus tuo vaihtelua kaupungin sykkeeseen. Eipä puistoja turhaan kutsuta kaupungin keuhkoiksi, niissä on hyvä käydä hengähtämässä hektisinä hetkinä.
Auringonpaistetta ja alkavaa ruskaa Central Parkissa
Central Park
New Yorkin ikoninen keskuspuisto on varmasti kaikille tuttu elokuvista. Aina 59. kadulta 110 kadulle ulottuva puisto on myös yksi minun lempipaikoistani New Yorkissa. Nähtävää siis suuressa puistossa riittää. Tutustuttuamme aiemmin puiston eteläisimpään osaan otimme nyt kohteeksemme pohjoisemmat osat aina länsipuolelta John Lennonin muistomerkiltä itäpuolella sijaitsevaan Conservatory Gardens -puistoon asti ja vietimme rauhaisan sunnuntaipäivän kävellen puistossa, ehkäpä eksyenkin välillä. Olipa hienoa kävellä Jackie Kennedy Onassis Reservoirin reunamia nauttien samalla Upper West Siden näkymistä tekojärven toisella laidalla. Puistoon palasimme vielä ennen kotiinlähtöä nautiskelemaan auringonpaisteesta ja virvokkeista legendaarisen Boathouse -ravintolan terassilla.
The Boathouse aurinkoisena päivänä
High Line Park
Toinen huikean hieno puisto New Yorkissa on vanhalle tavarajunaradalle rakennettu The High Line, joka nimensä mukaisesti sijaitsee katujen yläpuolella. Puisto sijaitsee Manhattanin länsipuolella, alkaen 34. kadulta ja jatkuen aina Chelsean kaupunginosasta Gansevoort -kadulle (13. kadun alapuolella). Vuonna 2009 avattu puisto on New Yorkin kaupungin ja asukkaiden yhdessä pelastama, ainutlaatuinen puisto, jossa taide ja luonto ovat läsnä aivan keskellä kaupunkia. Helsingissä Pasilan Konepajan kupeessa asuvalle urbaani rautatiepuisto tuntuu hyvin kotoisalta, mutta se on näkemisen arvoinen kaikille ja antaa jälleen erilaisen näkökulman hyvin monipuoliseen kaupunkiin.
The High Line on ainutlaatuinen yhdistelmä teollista taidetta ja luontoa
New Yorkin kokoiseen kaupunkiin mahtuu uskomaton määrä puistoja ja niistä ehdimme tälläkin kertaa vain muutamaan. Aiemmalta reissulta mieleen jäi historiallinen Washington Square Park sekä aivan Manhattanin eteläosassa sijaitseva Bryant Park. Kokematta jäi vielä ainakin Brooklyn Bridge Park Brooklynissa sekä East Riverilla sijaitseva Roosevelt Island viheralueineen. Ehkäpä siis vielä palaamme.
This text has also been published @ Minna en el Mundo flamenco text library.
For the last few days I have been trying to find “the right words” to describe Ääniä Pohjoisesta – Voices from the North concert that was part of Etnosoi festival of 2018. Sometimes, however, there are so many thoughts and emotions that instead of finding the right thing to say, you have to write the words that are in your heart.
Por alegrías – photo by Jari Flinck, previously published on Etnosoi Facebook page
This concert was special because it was the release concert of Fuego por Dentro, the first solo album of the dear and much admired flamenco singer Anna Murtola and in fact of the first album published by a Finnish flamenco singer. And what a release concert! The evening started with an intriguing and fascinating performance by Vildá, a duo composed of Sami yoik artist Hildá Länsman and accordionist Viivi Maria Saarenkylä. Their positive energy gave a special spice to the evening. While I am familiar with accordion music, I certainly was surprised by the versatility of yoik and how well it plays with the accordion. Having seen Stomp in New York just two weeks ago, I was also awestruck by the duo’s versatile use of different kinds of sounds. So warm thank you to Vildá for this experience!
After a technical break, the stage was set for Anna Murtola and the musicians accompanying her. Having seen Anna Murtola on stage numerous times and having had the honor to dance to her singing, I knew great talent could be expected. With a voice that weeps and smiles and radiates, she enthralled us all. The group of musicians on stage generated their own kind of warmth and positive energy from Joonas Widenius Trio (Joonas Widenius, flamenco guitar, Karo Sampela, percussions and Hannu Rantanen, double bass) to visiting artists Hildá Länsman (vocals), Venla Ilona Blom (backing vocals), Stiliana Ravelska Tyrkkö (violin), Helmi Camus (piano) and Ali Haithem (oud). The concert grew from a kindling flame with the song la Llama, hit a colder front with the lyrics of Tápame and warmed again to the joyous sounds of a traditional alegrías and the soothing sounds ofthe touching lullaby Para los ojos negros. The first half ended with Earth second by Joonas Widenius Trio.In the second half the fireworks continued starting with a traditional improvised bulerías, followed by the incredibly beautiful tango Kuljen takaisin, a Finnish translation of one of my favorite songs from one of my favorite movies both named Volver. The title song of the album Fuego por dentro, brilliantly performed by Murtola, was sure to be bring tears to many eyes. It was followed by Bulería del Desenamoro, song of the ending love, and by the final song Sobre las palmas, translated to Finnish from the Arabic by langugage wizard Sampsa Peltonen and to Spanish by Anna Murtola herself. This song brought on stage the whole group of talented musicians to the joyful sounds of a traditional Arabic love song. After a well deserved standing ovation, Murtola returned to the stage to sing a capella the touching Andando sola and left the close to full Malmitalo audience feeling we had experienced something extraordinary.
This evening was full of fire and light and for this I owe a very special thank you to the artist. So, thank you Anna for your exceptional warmth and charisma that brings light to the darkest of November skies. It must be fuego por dentro – the fire within.
Marraskuun pimeyttä ja harmautta lievennetään lohturuoalla. Espanjalainen kikherne-pinaattipaistos toimii niin liharuoan lisukkeena kuin sellaisenaan höystettyänä kermaisella manchegojuustolla. Nautinnollista sunnuntaita kuukauden reseptin parissa!
Lokakuun lopulla toteutui vihdoin keväällä jalkavamman vuoksi peruuntunut New Yorkin matkamme, jolla juhlistimme sekä matkakumppanini taannoista 40-vuotissyntymäpäivää että molempien taannoista valmistumista opinnoistamme. Matkan varrelle sattui myös minun syntymäpäiväni, joten juhlan aiheita oli matkallamme monia. Tässä postauksessa esittelen muutamia kohteita, joihin tutustuimme.
Matkamme alkoi Helsinki-Vantaalla Wine & View -baarissa lasillisilla laatucavaa
Empire State Building
Yksi kohteista, jossa ehdottomasti halusimme vierailla New Yorkin matkamme aikana, oli Empire State Building, jonka näköalat jäivät meiltä aiemmalla matkallamme näkemättä matalien pilvien vuoksi. Koska ensimmäisenä matkapäivänämme pilvet olivat korkealla, suuntasimme tornille heti aamusta. Aamuinen vierailu kannatti, sillä emme joutuneet jonottamaan kovinkaan kauaa. Myös liput kannattaa ostaa netistä etukäteen, jotta välttää lippujonossa odottamisen. Ensimmäinen hissi vie vierailijat 80. kerrokseen, jossa esitellään tornin historiaa. Tuosta kerroksesta noustaan toisella hissillä 86. kerroksen näköalatasanteelle. Ylin 103. kerroksen tasanne oli valitettavasti suljettuna, mutta lievästi korkeanpaikankammoiselle riitti hienot näkymät alempaakin. Kierroksen lopuksi voi ostaa tuliaisia tornin myymälästä. Ylimääräisenä vinkkinä, tornin alakerrasta löytyy Heartland Breweryn panimoravintola, jossa voi nauttia virvokkeita kierroksen jälkeen.
Näkymä Empire State Buildingin 86. kerroksesta Flatiron Buildingille päin
Brooklyn Brewery
Toinen nähtävyys, jossa ehdottomasti halusimme vierailla, oli Brooklynissa sijaitseva kansainvälistäkin mainetta niittänyt Brooklyn Brewery -panimo. Panimoon pääsee Manhattanilta kätevästi metrolla tai taksilla. Panimokierros alkaa ilmoittautumisen yhteydessä tarjoillun lippulaivatuotteen, Brooklyn Lagerin, maistelulla. Tämän jälkeen eläväinen opas kertoo panimon historiasta ja kierrättää panimon tuotantotiloissa. Samalla vierailijat pääsevät maistamaan panimon sour -olutta. Uutuutena panimossa on tänä vuonna valmistunut VIP-tila, johon vierailijat viedään kuulemaan lisää tarinoita panimon historian varrelta. VIP-tilassa vierailijoille tarjoillaan myös kaksi olutta, joista toisen vierailijat saavat itse kaataa laseihinsa oluthanoista. Sour-lasin vierailijat saavat mukaansa matkamuistoksi. Kierroksen jälkeen on mahdollista jäädä nauttimaan lisää panimon tuotteita panimobaariin tai ostaa tuliaisia panimon myymälästä.
Brooklyn Breweryn logo roikkuu panimon katosta
Circle Line – Best of NYC -risteily
Kaupunkilomalla tulee väkisinkin käveltyä todella paljon ja välillä on kiva katsella nähtävyyksiä myös istuallaan. Me valitsimme kaupunkikierrokseksemme Circle Line-yrityksen Best of NYC -risteilyn. Risteily kestää 2,5h ja kiertää normaalisti koko Manhattanin saaren. Meidän vierailupäivänämme Hudson- ja East River -jokien vesi oli kuitenkin todella korkealla vesisateen ja tuulen vuoksi, joten käännyimme ympäri Rooseveltin saaren jälkeen ja palasimme takaisin samaa reittiä kuin tulimmekin. Sumusta johtuen, emme nähneet pilvenpiirtäjien yläosia, mutta risteily oli omanlaisensa kokemus, totesimme, että emmepä ole ennen olleet jokiristeilyllä sateisessa ja tuulisessa New Yorkissa. Vapaudenpatsaan näimme kuitenkin varsin hyvin ja varsin läheltä, joten kohokohtia risteilyllä kuitenkin riitti.
Vapaudenpatsas sateella
Tenement Museum
Museoita New Yorkissa riittää ja me valikoimme vierailtavaksi tällä kertaa kaksi, joista ensimmäisenä vierailimme Manhattanin Lower East Sidella sijaitsevassa Tenement Museumissa. Museo kertoo opastetuilla kierroksilla New Yorkiin saapuneiden siirtolaisten tarinoita kahden asuinrakennuksen, tenementin, asukkaiden tarinoiden avulla sekä järjestää kävelykierroksia siirtolaisten asuttamassa kaupunginosassa. Me osallistuimme museon uusimmalle asuntokierrokselle Under One Roof, joka kertoi kolmen siirtolaisperheen tarinaa toisen maailmansodan jälkeen. Kierrosta ennen tai sen lopuksi on mahdollista vierailla museon monipuolisessa kaupassa. Voin suositella museota lämpimästi ja palaamme itse museoon toiselle kierrokselle jos/kun New Yorkissa jälleen vierailemme. Lippujen ostoa etukäteen kannattaa ainakin harkita, sillä todella suuri osa kierroksista oli loppuunmyytyjä kierrospäivänä.
Upea aurinkoinen päivä Tenement Museumilla Manhattanin Lower East Sidella
Intrepid Sea, Air and Space Museum
Toinen museo, jossa vierailimme oli Hudson-joen rannalla lentotukialuksella sijaitseva Intrepid Sea, Air and Space Museum. Onneksemme olimme ostaneet liput jo etukäteen netistä, sillä saapuessamme paikalle museon aukeamisaikaan, oli lippujono valtava. Me taas pääsimme kävelemään suoraan sisään, joten suosittelen. Avaruussukkula oli vierailupäivänämme suljettu, mutta museo hyvitti meille sen osuuden sisäänpääsystä ja pääsimme tämän jälkeen tutustumaan Growler-sukellusveneeseen ja lentotukialuksen yläkannella oleviin lentokoneisiin ja helikoptereihin. Lentotukialuksen sisäosissa näimme muun muassa miehistön entisöityjä tiloja. Verrattuna aiemmin kesällä vierailemaamme Forum Marinum -museoon Turussa, ei Intrepidissä valitettavasti päässyt tutustumaan tiloihin yhtä yksityiskohtaisesti, mutta museo oli siitä huolimatta näkemisen arvoinen.
Intrepid Sea, Air and Space -museossa pääsee muun muassa komentosillalle
New Yorkissa nähtävää ja koettavaa riittää kaikille aisteille. Huomasimme useaan otteeseen toteavamme jonkin nähtävyyden jäävän seuraavalle kerralle, joten palaamme varmasti. Lisää New Yorkin fiiliksiä blogissa myöhemmin.
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda.
Sol y Sombra Blog 