Sol y Sombra Blog on matkoja, elämyksiä ja matkavinkkejä. Flamenco on elämäntapa ja Espanja intohimo, mutta matkoilla käydään myös muualla. Kotipaikkani Helsinki on tärkeä tutkimuskohde. Matkaseurana useimmiten puoliso. Kun en matkusta tai tanssi flamencoa, kokkaan! Parhaat reseptini jaan "kuukauden reseptit" -sivulla. Previous blog ranked #24 of top flamenco blogs to follow. Flamenco content in English under Minna en el Mundo.
Aprillia, aprillia! Maaliskuun resepti julkaistaan tällä kertaa huhtikuun ensimmäisenä päivänä!
Kuukauden reseptinä tällä kertaa kevättä enteilevät pinchos moruños -vartaat kanasta. Ensimmäisen kerran tutustuimme matkakumppanini kanssa silloin lampaasta valmistettuihin maurilaisvartaisiin Bilbaossa. Yhtälailla hyvin vartaat valmistuvat kanasta. Kanan maustamiseen sopii lime, lampaan kanssa käytetään sitruunaa.
Ainekset
1kg kanafilettä
6 limeä
Nippu persiljaa
Nippu persiljaa
4-6 valkosipulinkynttä tai 2 yksikyntistä valkosipulia
2 tl juustokuminaa
1 jauhettuja korianterin siemeniä
Suolaa ja mustapippuria myllystä
2 rkl oliiviöljyä
(Puisia) varrastikkuja
Rypsiöljyä grillaamiseen
Ota kanafileet huoneen lämpöön vähintään puoli tuntia ennen käsittelyä.
Valmista marinadi: Puolita 4 limeä ja purista mehu astiaan, jossa marinoit kanat. Kuori ja raasta valkosipulin kynnet. Lisää juustokumina ja jauhettu korianteri. Silppua persilja ja korianteri ja laita runsas puolet molemmista kulhoon.
Pilko kanat suupalan kokoisiksi. Laita marinadiin. Valuta päälle oliiviöljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Anna marinoitua vähintään kaksi tuntia. Jos käytät puisia grillitikkuja, laita varrastikut likoamaan tässä vaiheessa.
Puolita loput limet. Laita kanat vartaisiin, tästä määrästä tulee noin 8-10 varrasta. Lämmitä grilli. Grillaa kanavartaita noin 15-20 minuuttia. Grillaa myös puolitettuja limejä muutama minuutti. Grillatusta limestä irtoaa mehu paremmin.
Ripottele vartaiden päälle loput korianteri- ja persiljasilput. Tarjoile grillattujen limejen ja esimerkiksi vaalean leivän kanssa.
Joulukuun kuukauden reseptinä espanjalainen klassikkojälkiruoka Crema catalana. Kiistanalaisen samettisen rapsakasta vanukasjälkkäristä tekee espanjalaisten ja ranskalaisten kina siitä, kumpi oli ensin kanelinen Crema catalana vai vaniljainen Creme brulee. Sitä ei kukaan kai kuitenkaan voi kiistää, että tämä ihastuttava jälkiruoka sopii kaikkiin vuodenaikoihin ja niin juhlaan kuin arkeen. Miksei sitä siis nauttisi esimerkiksi uuden vuoden juhlan jälkiruokana kuplivan kanssa?
Crema catalanan rapean sokerikuoren alla maistuu kanelinen maitovanukas.
Blogissa tänään kuukauden reseptinä pohjois-espanjalainen chorizo en sidra – chorizoa siiderissä. Maukas ja helppo makkararesepti sopii kolean tuuliseen, mutta aurinkoiseen vapunpäivään kuin nenä päähän. Rentouttavaa ja turvallista vapun ja pitkän viikonlopun viettoa kaikille seuraajille!
Mitä parempaa tekemistä sateisena pääsiäispäivänä koronakriisin aikaan voisi olla kuin leipominen? Pyhäpäivään sopii perinteinen galicialainen Tarta de Santiago, eli Pyhän Jaakobin kakku. Superhelppo mantelikakku valmistuu nopeasti ja maistuu ihanalta iltapäiväkahvin kanssa. Pyhän Jaakobin ristin saa halutessaan tulostettua netistä. Resepti löytyy tuttuun tapaan kuukauden reseptit -sivulta.
Patatas bravas on yksi tapaspöydän klassikoista ja yksi minun ja matkakumppanini suosikkiannoksista. Jokaisella on reseptistä oma versionsa ja annos kertookin paljon tekijästään. Savupaprikalla maustettuja perunoita, tulista tomaattikastiketta ja samettista valkosipulimajoneesia, täydellinen yhdistelmä mausteista ja pehmeää. Resepti löytyy tuttuun tapaan kuukauden resepteistä.
Oliivit ovat yksi espanjalaisen ruoan tärkeimmistä tunnusmerkeistä, onhan maa merkittävä oliivien ja oliiviöljyn tuottaja. Suomesta saa kaupoista jo hyvinkin monenlaisia oliiveja, mutta parhaat oliviit marinoidaan itse. Kuukauden reseptinä marinoidut oliivit, ohjetta on myös helppo varioida oman maun mukaan. Kokeile ja ihastu!
Espanjalaisten appelsiinien satokausi on parhaimmillaan. Tästä johtuen tammikuun 2020 kuukauden reseptinä herkullisen, kirpeänmakean appelsiinijäätelön resepti. Parhaan koostumuksen jäätelölle saanee jäätelökoneella, mutta erinomaista jäätelöstä tulee myös pakastimessa pakastamalla, kun muistaa alkuun sekoittaa ja jäätymisen edetessä vatkata jäätelöä vähintään tunnin välein. Appelsiinijäätelö tarjoillaan koverretuista appelsiininkuorista, älä siis viskaa kuoria roskiin mehun puristamisen jälkeen!
Edellisestä Tallinnan vinkit postauksesta on vierähtänyt jo yli 1,5 vuotta. Tässä kuitenkin tulee taas vinkkejä oikein kahden päiväretken verran! Viime kesänä kävimme kesäloman alkajaisiksi tutustumassa Patarein vankilan “Kommunismi on vankila” -näyttelyyn. Lisäksi lounastimme ihastuttavan Leib -ravintolan puutarhassa. Viime viikonloppuna juhlistimme uutta vuosikymmentä jälleen Tallinnassa vieraillen Kiek in de Kök -linnoitusmuseossa ja nautimme upean aterian Rataskaevu 16 -ravintolassa. Molemmat museot ja ravintolat olivat ehdottomasti suosittelun arvoisia. Niistä lisää alla.
Museovinkit: Patarei ja Kiek in de Kök
Patarei
Patarein vankilaa suosittelen käyntikohteeksi erityisesti jos suuntaat suositulle Telliskiven alueella tai Lennusadamin merimuseoon. Aivan merenrannassa sijaitseva entinen merilinnoitus ja vankila ja sen “Kommunismi on vankila” -näyttely muistuttavat hurjalla tavalla lähihistoriasta aivan naapurissamme. Onhan vankila toiminut historiallisessa rakennuksessa aina vuoteen 2002 saakka. Patareista voit lukea lisää esimerkiksi täältä.
Patarein portilla.
Näköala Tallinnan satamaan Patarein vankilalta.
Kiek in de Kök
Vanhassa kaupungissa sijaitseva Kiek in de Kök -linnoistumuseo torneineen on osa Tallinnan kaupungin museota. Melko laaja museo on mainio tutustumiskohde koko perheelle. Museossa riittää nähtävää historiallisista esineistä kiinnostuneille, näyttelyesineitä on torneissa ja maanalaisissa käytävissä todella paljon. Itse museokäyjänä viehätyn erityisesti rakennuksista, arkkitehtuurista ja maisemista ja näihin lähinnä keskityimmekin tällä vierailullamme. Tornien välisiltä parvekekäytäviltä ja Neitsitorn -tornin kahvilasta on upeat näköalat kaupunkiin ja merelle. Lühike Jalg -tornissa voi katsoa puolen tunnin videon Tallinnan kummitustaloista, 1990-luvulla tehty video on mielenkiintoinen osa kaupunginhistoriaa sekin. Museosta voit lukea lisää täältä.
Kiek in de Kök -tornin sisäänkäynti.
Näkymä Neitsitorn -tornin kupeesta.
Ravintolavinkit: Leib ja Rataskaevu 16
Museoissa ja nähtävyyksiä katsellessa tulee nälkä ja Tallinnan ravintolatarjonta on huippuluokkaa, vähän kuin Turun ravintolatarjonta Suomessa. Kahden viime reissumme ravintolat Leib ja Rataskaevu 16 kupusivat ehdottomasti Tallinnan top 3:seen aiemmalta reissulta tutun Crun seuraksi. Leib puutarhoineen aivan vanhan kaupungin kupeessa oli erityisen viehättävä kesäpäivänä, mutta ravintolan viihtyisät sisätilat toimivat varmasti myös talvella. Ravintolan nimi tulee perinteisestä virolaisesta leivästä ja ravintolassa leivottua leipää tarjotaankin joka aterialla. Ravintolassa tarjoillaan erinomaista ruokaa paikallisista tuoreista aineksista. Lähiruokatrendi näkyy siis täälläkin ja voin suositella, ruoka oli todella herkullista. Vaikka saavuimme ravintolaan lounasajan ollessa jo lopuillaan, myös tarjoilu oli erinomaista.
Leib.
Jos Leib puutarhoineen oli täydellinen ravintola kesällä, Rataskaevu 16 kotoisa tunnelma oli omiaan tammikuun harmaaseen iltapäivään. Myös Rataskaevu tarjoilee trendikästä lähiruokaa paikallisista aineksista ja leipoo oman leipänsä. Ravintolalla ei ole perinteistä nimeä vaan nimenä toimii ravintolan osoite. Ravintola mainostaakin olevansa “work in progress”. Ehkä niin, mutta mielestäni Rataskaevu 16 löytyi kaikki menestymisen ainekset: erinomaista ruokaa, ja asiantunteva, todella ystävällinen henkilökunta. Henkilökunta veikin tämän ravintolan ykköseksi Tallinnan ravintoloista.
Rataskaevu 16.
Kahden hengen ateria.
Lisävinkki: lounget laivalla
Molemmilla reissuilla hyödynsimme myös bonuspisteitämme ja matkustimme Tallinkin loungeissa, kesällä molempiin suuntiin Comfort Loungessa ja viime viikonloppuna aamulla Comfort Loungessa ja illalla Business Loungessa. Voin suositella myös loungeja, mikäli haluat matkalla rauhaa esimerkiksi kirjan lukemiseen ja sinulla on käytettävissä bonuspisteitä, jolloin lounge ei rasita matkalompakkoa.
Aamun merimaisema Comfort Loungesta kuvattuna. Kuva: Matti Saalpo.
Kotoisat lihapullat saavat tänään espanjalaisen vivahduksen kevyen hapokkaasta Sanlúcar de Barramedasta kotoisin olevasta manzanilla-sherrystä ja makeasta, tulisesta ja paahdetusta paprikajauheesta. Marraskuun kuukauden reseptinä julkaisen ihastuttavan aromikkaiden sherrylihapullien reseptin. Maukkaita marraskuisia hetkiä!
Kuten aiemmassa postauksessa ilmeni, kesälomakohteemme oli äärimmäisen viehättävä keskisuuri kaupunki Espanjassa. Jos meidät yllätti kaupungin keidasmainen olemus loputtomine palmulehtoineen, vielä yllättyneempi olimme kaupungin mainiosta ravintolatarjonnasta. Vaikka molemmat pidämme kovin espanjalaisesta ruoasta, kaupungin monipuoliset illallismenut olivat yllättävänkin maukkaita.
Espanjalainen klassikkoannos, pata negra -kinkku on erityisesti matkakumppanini mieleen.
Tässä top3 illalliskokemuksemme Elchessä:
Els Capellans
Hotellissamme Huerto del Curassa sijaitsi Elchen paras ravintola Els Capellans, jossa nautimme 10-vuotishääpäivänämme monipuolisen, maukkaan ja laadukkaan yllätysmenun. Ravintolassa aisti, että sen keittiö on tottunut loihtimaan erilaisia juhla-aterioita ja esimerkiksi häämenuita, sen verran laadukkaita olivat meille tarjotut annokset. Alunperin tilaamamme 7 ruokalajin yllätysmenu paisui 9 ruokalajin menuksi ravintolan keittiön tarjoamien “keittiön tervehdysten” vuoksi. Uskaltautuipa hieman ennakkoluuloinen matkakumppanini maistamaan hanhenmaksaakin tässä ympäristössä. Pyydettäessä ravintolan tarjoilija tarjoili meille ruokien oheen myös viinipaketin, jossa loistivat Espanjan hienon viinitarjonnan osana myös paikalliset, elcheläiset ja Alicanten alueen viinit. Ravintolan hinta-laatusuhde oli äärimmäisen hyvä, sillä maksoimme upeasta ateriastamme vain 50 euroa ruoasta ja 18 euroa viineistä per henkilö.
Els Capellansin yllätysmenu keittiön tervehdyksineen oli upea ruokailukokemus.
DomGim
Elchen kauppahallin kupeessa sijaitseva DomGim oli yksi jo ennakkoon mahdolliseksi illallispaikaksi valitsemistani. Tässä ravintolassa päädyimme poikkeuksellisesti ruokailemaan sisätiloissa, mikä tarkoitti sitä, että saimme suurimman osan ajasta nauttia tarjoilijan jakamattomasta huomiosta. Myös täällä päädyimme nauttimaan äärimmäisen maukkaan illallismenun ja sen ohessa tarjoilijan suosituksesta hieman kevyehköä, viileähkönä tarjottua Riojan punaviiniä. Erittäin maukas kokonaisuus tämäkin.
DomGimin illallismenu
Mestizaje
Kolmas mainio ravintolakokemus oli sattumoisin kaupungissa kävellessä löytämämme Mestizaje, jossa ruokailimme viikon aikana kaksi kertaa, suurilta osin, koska ravintolassa tarjoiltiin matkakumppanini suosikkia, pata negra -kinkkua (kuva ylimpänä). Mestizajen keittiö tarjoilee menuissaan kokonaisuuksia, joissa on pilkahduksia niin espanjalaisesta, etelä-amerikkalaisesta kuin aasialaisestakin ruokakulttuurista. Ruoka on äärimmäisen herkullista, mutta pienenä miinuksena mainittakoon ainakin ulkopöytiin näyttäytynyt hidas palvelu. Tosin, kohdallemme osui molempina iltoina osaksi iltaa sama ystävällinen tarjoilijamies, joka osasi pyytämättä tuoda matkakumppanilleni ison oluen pienen sijaan, koska muisti meidät ensimmäiseltä kertaa.
Mestizajen illallismenu. Klassikkoannos perunamunakkaan kypsyysasteen sai itse valita kolmesta vaihtoehdosta. Myös salaattiannoksen vuohenjuustojäätelö ilahdutti.
Kaiken kaikkiaan söimme matkallamme erityisen hyvin myös monissa muissa Elchen ravintoloissa. Näistä mainittakoon ainakin tapasravintola La Fábrica 1984 Plaza de las Floresilla ja ravintola Lincoln kaupungin keskusaukiolla Plaza de la Glorietalla. Vaikka jokaiseen matkaan mahtuu aina vähintään yksi ei ihan napakymppi, oli tämä matka lähes poikkeuksellisen onnistunut myös ravintolavalinnoiltaan. Hinta-laatusuhde Elchessä oli erinomainen, johtuen varmasti suurelta osin siitä, ettei kaupungissa ainakaan vielä käy suurta määrää matkailijoita, vaikka se ehdottomasti näkemisen arvoinen onkin.
