Vuoden 2019 matkasuunnitelmia

Maaliskuu on ainakin Helsingissä minun mielestäni niin sanotusti välimallin kuukausi. Ei oikein tiedä, onko talvi vai onko kevät, varsinkin kun välillä saamme nauttia aurinkoisista pakkaspäivistä, välillä tulee räntää taivaan täydeltä ja välillä taas sataa vettä. Mikä siis parempaa tekemistä maaliskuussa kuin unelmoida tulevista matkoista.

20190316_224358
Vuonna 2019 tehdään lisää matkamuistoja. Jääkaapin ovessa on tilaa uusille magneeteille. 

Vuosi 2019 on minulle erityinen vuosi. Tänä vuonna vietämme aviopuolisoni kanssa 10-vuotishääpäivää ja minä täytän pyöreät 40 vuotta. Näiden lisäksi olen myös tanssinut flamencoa 10 vuotta, eräänlainen juhlavuosi siis rakkaan harrastuksenkin osalta. Tämä vuosi on erikoinen myös siksi, että tällä hetkellä suunnitelluista ulkomaanmatkoista vain yhdellä matkakumppaninani on rakas aviopuolisoni. Kotimaassa toki matkailemme yhdessä useaankin otteeseen vuoden mittaan.

Vuoden ensimmäinen matka koittaa jo muutaman viikon päästä, kun suuntaan Oslon flamencofestivaaleille erinomaisessa flamencoseurassa, opettajani Elina Robinsonin ja flamencolaulajatar Anna Murtolan kanssa. Oslossa ohjelmassa on maestra Rafaela Carrascon kurssit, Carrascon upea, vuoden 2018 helmikuussa Helsingissä nähty, teos Nacida Sombra, Pohjoismaisena yhteistyönä toteutettu teos Volver, flamencomuotinäytös sekä tietenkin Osloon tutustumista. Odotan matkaa innolla.

IMG-20180805-WA0002.jpg
Näin iloisen hikistä oli meno viime kesänä maestra Rafaela Carrascon kurssilla Jerezissä. Pian nähdään millainen meno odottaa Oslossa.

Yhteisen talviloman vietämme tänä vuonna aviopuolisoni kanssa Suomessa ja suunnitelmissa on road trip reitillä Piikkiö/Turku – Koivulahti – Oulainen – Oulu – Kuopio – Tuohikotti. Varsinainen turnee siis tulossa, tuosta reissusta kuulette lisää keväämmällä. Alkukesän korvalla suuntaan jo lukiosta tutun tyttöpoppoon kanssa viettämään 40-vuotisjuhlavuottamme Puolan Gdanskiin. Olen kuullut Gdanskista paljon hyvää ja odotammekin rentouttavaa tyttöjen viikonloppua innolla. Tarkoituksena on nautiskella hyvästä seurasta, kauniista kaupungista ja hyvästä ruoasta ja juomasta ja rentoutua. Mitäpä sitä muuta alkukesään kaipaisikaan.

img_20181025_053831_653
Näissäkin merkeissä varmasti vietämme 40-vuotisjuhlamatkaamme tyttöporukalla. 

Kesäloman lopuksi heinä-elokuun vaihteessa koittaa 10-vuotishääpäivämatkamme Alicanten lähellä sijaitsevaan Elchen pikkukaupunkiin. Elche on tunnettu Unescon maailmanperintökohteestaan, eli Palmeral de Elche -palmupuutarhasta, jonka keskellä sijaitsee myös hotellimme. Paratiisimaista tunnelmaa on siis odotettavissa hääpäivämme kunniaksi. Mitä kaikkea muuta keksimmekään helteisessä Espanjassa, jää nähtäväksi. Suunitelmissa on piipahtaa meitä aiemmin viehättäneessä Alicantessa ja mahdollisesti tutustua saman junalinjan toisessa päässä sijaitsevaan Murcian kaupunkiin. Ennen kaikkea tarkoitus on rentoutua parhaassa seurassa. Tuostakin matkasta juttua blogissa, sitten syksymmällä.

20180527_145302
Tälle haemme jatkoa Elchestä 10-vuotishääpäivämatkaltamme.

Loppuvuoden vietänkin varmasti kotimaassa, jo vuoden 2020 matkoja suunnitellen ja rakkaassa Helsingissä ja kotimaassa kierrellen. Minkälaisia suunnitelmia sinulla on vuodelle 2019?

 

Bloggausta ja somenäkyvyyttä

Sol y Sombra Blog täyttää parin viikon päästä vuoden. Vuoteen on mahtunut monenmoisia matka-, ruoka- ja flamencoaiheita kuin myös juttuja kaupunkiasumiseen ja bloggaamiseen liittyen. Nykyinen blogini ei suinkaan ole ensimmäiseni, mutta nyt ensimmäistä kertaa postauksia on ilmestynyt muutamia poikkeuksia lukuunottamatta viikoittain, alkuun jopa kaksi kertaa viikossa. Tämä on myös ensimmäinen blogi, jolle olen luonut omaa somenäkyvyyttä niin Facebookissa, Twitterissä kuin Instagramissa.

IMG_20190113_155108_907
Somekanaviin löytyy hienoa sisältöä muun muassa sunnuntaikävelyiltä.

Bloggaus ja blogin somekanavat vaativat jatkuvaa suunnittelua, jotta sisältöä löytyy niin viikottaisiin blogipostauksiin kuin somenäkyvyyteen postausten välillä. Tämä aiheuttaa jonkin verran keskustelua kotona, kun jokainen sunnuntaikävely ja lounas ja illallinen on mahdollista materiaalia blogin somekanaviin. Yksi viikottainen blogipostaus kun ei nykyään enää riitä pitämään seuraajien mielenkiintoa yllä. Eri kanavat vaativat myös erilaista sisältöä.

20180818_100024
Somesisällöksi soveltuu myös kesän ensimmäinen tai viimeinen jäätelö.

Jonkin näköinen balanssi somenäkyvyydessä on pidettävä. Esimerkiksi viettäessäni juhlapäivää aviomiehen kanssa, pyrin hoitamaan mahdolliset valokuvaukset ennen juhlaillallisesta nautiskelua. Näin voin nauttia varsinaisesta illallisesta rauhassa puolisoni kanssa. Ystävien kanssa pyrin usein kysymään pahastuvatko he, mikäli otan kuvan kesken aterian. Kävelylenkeillä, tapahtumissa ja matkoilla jokainen hetki on “photo opportunity” ja aina välillä sanomistakin tulee, kun kesken lenkin täytyy pysähtyä kuvaamaan.

IMG_20190107_190904_288
Ruoka on usein kuvauksellista, etenkin ruokabloggaajan näkökulmasta.

Joskus käy myös niin, että jälkikäteen huomaa “sen oikean” kuvan jääneen puuttumaan ja joskus taas kuvaaminen on kiellettyä. Tuolloin bloggaajan täytyy käyttää mielikuvitustaan, pyytää kuvia muilta tai lainata muista sisällöistä. Tällöin ensi arvoisen tärkeää on muistaa mainita, mistä kuva tai sisältö on peräisin.

20180407_160130
Sisältöjen tuottaminen vaatii suunnitelmallisuutta ja mielikuvitusta.

Keskustelin taannoin somenäkyvyydestä erään henkilön kanssa ja hän totesi olevan erittäin ärsyttävää, kun someen tuotetaan vain niin sanotusti täydellistä sisältöä. Itse en koe asian olevan niin ja siksi yritänkin tuottaa myös arkipäiväistä sisältöä, etenkin Instagramin storeihin. Mielestäni somessa mennäänkin enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että ei tuoteta vain kiiltokuvamaista sisältöä vaan tuodaan esiin oikeaa elämää. Ollaan enemmän omia itsejämme ja tuotetaan omannäköistä sisältöä. Ollaan hiomattomia timantteja visuaalisuutta ja tarinallisuutta unohtamatta.

IMG_20190126_150053_485.jpg
Myös arkisemmat hetket, kuten bata de colan lumipesu, soveltuvat sisällöksi flamencobloggaajalle.

Niin tai näin, blogini vuosipäivän kynnyksellä, kiitos teille siitä, että olette sisältöäni seuranneet. Annetaan kevätauringon lämmittää!

Maaliskuun kuukauden resepti: gambas al ajillo

Ah, Sevillan kuuma ilta ja saviastiassa tirisevät valkosipulikatkaravut, gambas al ajillo…

Maaliskuun herkullinen kuukauden resepti tuo mieleeni häämatkamme Etelä-Espanjassa, josta muuten myöhemmin tänä vuonna tulee jo kymmenen vuotta. Huh, aika rientää! Gambas al ajillo on edelleen yksi suosikkiresepteistäni, aromikas valkosipulin, chilin, oliiviöljyn ja mietojen yhdistelmä on yksinkertaisuudessaan nerokas ja sopii erinomaisesti nautittavaksi sellaisenaan, tapaspöydän osana tai esimerkiksi pastan kanssa.

20190216_151554.jpg

Elämää Konepajalla

Olemme asuneet Konepajalla Teollisuuskadun varrella vajaat 3,5 vuotta. Yhä edelleen asuinalue sopii meille kuin nenä päähän, sillä töihin on parin kilometrin kävelymatka ja lähes takapihalta kulkee raitiovaunu Helsingin keskustaan noin vartissa. Kävellenkin keskustaan ehtii runsaassa puolessa tunnissa ja aivan läheltä, Linnanmäen edustalta, pääsee raitiovaunulla suoraan Punavuoreen flamencotreeneihin.

20190223_111102
Konepajan veturihalleilla tapahtuu.

 

Konepajan asuinalueen viimeisiä rakennuksia rakennetaan parhaillaan ja myös ympäristössä tapahtuu jatkuvasti. Vanhoihin Konepajan veturihalleihin ja VR:n vanhoihin toimistorakennuksiin on tulossa uutta elämää ja odotamme innolla mitä kaikkea tapahtuukaan. Alueella kävellessä huomaa joka kerta uutta. Vallilan Ratapiha Oy:n ostamien rakennusten ympäristössä työskennellään kuumeisesti, samoin toimistorakennuksiin tulevan hotellin kunnostus- ja rakennustyöt on aloitettu. Erityisesti odotan Yhdysvaltain entisen suurlähettilään Bruce J. Oreckin “The Train Factory:n” töiden alkamista niin, että se näkyisi meille alueen asukkaillekin. Marraskuun lopulla asukasillassa kuullut suunnitelmat kuulostivat mitä mainioimmilta. Ravintolatarjontakin monipuolistuu ja jo nyt alueelta löytyy niin erinomainen thaimaalainen Thai Orchid kuin italialainen Alice Italian, jossa nautimme illallista ystävien kanssa viime viikonloppuna.

Alice Italian
Crudo e buffala – Alice Italianin jaettavia alkupala-annoksia (kuva lainattu Alice Italianin Instagram-sivulta)

 

Myös Konepajan ympäristössä tapahtuu, sillä työmatkallamme rakennetaan kovaa vauhtia loppuvuodesta valmistuvaa Triplaa. Uskomatonta, miten lähes joka päivä muutosta on tullut huomattavasti. Palvelut tulevat monipuolistumaan valtavasti. Myös Teollisuuskadun toisessa päässä Suvilahdessa on tarjolla monenlaista mielenkiintoista tekemistä. Viime viikonloppuna vierailimme ystävien kanssa Stadin Panimon panimokierroksella ja tastingissä. Mukavan rouhea pienpanimo tuottaa intohimolla oluita moneen makuun. Lisäksi kuuden oluen tastingiin löytyi tällä kertaa myös belgialaisen Alvinne-panimon hyvin erikoinen olut, jonka hiiva oli raaputettu juustokellarin seinästä. Hmm… ehkä mielenkiintoisin makukokemus aikoihin… Stadin panimolla vierailua suosittelen ehdottomasti kaikille artesaanioluista kiinnostuneille.

 

20190223_110957
Oluttasting Stadin panimolla. 

Alueen palveluihin kuuluu ehdottomasti myös kyseenalaistakin kunniaa saanut Redin kauppakeskus Kalasatamassa sekä Teurastamon alueen ravintolat ja tapahtumat sekä alueen kala- ja lihakaupat. Odotan myös innolla Helsingin kaupungin kaupunkibulevardihanketta, joka tekee Teollisuuskadusta viihtyisän bulevardin, joka tuo paremmin esiin asuinalueemme nykyaikaisen, urbaanin luonteen. Konepajalla tapahtuu.

Minna en el Mundo: Flamenco in my heart

Flamenco is an endless challenge and the greatest reward that brings me strength, joy and determination. This past week has been once again a very meaningful one, as we have celebrated Helsinki XXI Flamenco Festival.

My thoughts on the challenges and rewards realized this week can be read as the first flamenco post of year 2019 on the Minna en el Mundo page of this blog.

NB! The thought of having flamenco in my heart has been borrowed from flamenco singer Anna Murtola.

received_387048558774386
Flamenco is teamwork. Duo Sal y Azucar with singer Anna Murtola, choreographer Elina Robinson and guitarist Petri Lahtinen at the backstage of the opening club of the festival. Photo by Anni af Hällström.

Pientä luksusta matkailuun

Lennot Yhdysvaltoihin ovat pitkät ja turistiluokka on ahdas. Tämän vuoksi New Yorkin matkaamme varatessamme päädyimme lisäämään matkaamme hieman luksusta ja tutkimme mahdollisuutta varata economy+/premium economy -luokan lennot yhdistetylle valmistujais- ja synttärimatkallemme. Kun Yhdysvalloissa lisäksi kansainvälisiä lentoja varten lentokentällä tulee olla kolme tuntia aiemmin ja parhaan diilin korotetusta istuinluokasta saimme vaihdollisilla lennoilla, päädyimme testaamaan myös matkakumppanini luottokorttiyhtiön tarjoamat loungepalvelut.

20160729_122755
Matkailu on pientä luksusta 

 

Oleellista kokeilussa oli todeta kannattiko tämä? Korotettu istuinluokka oli ehdottomasti ylimääräisen maksun arvoinen. Lensimme New Yorkiin KLM:llä, joka mannertenvälisellä lennolla tekee yhteistyötä Delta Airlinesin kanssa. KLM:llä istuinluokan korotus maksoi pari kymppiä per henkilö per suunta. Vaikka Deltalla maksu oli suurempi, vaihtelevasti satasen luokkaa per suunta per henkilö oli ekstratila tervetullut minulle ja erityisesti myös pitkäjalkaiselle kumppanilleni. Pitkillä lennoilla voin ehdottomasti suositella tätä lisäpalvelua, johon sisältyi myös muuta pientä luksusta kuten aikaisempi koneeseen pääsy osalla lennoista.

IMG_20181025_053831_653.jpg
Kuplivaa matkalla New Yorkiin

 

Entä sitten loungepalvelut? Täytyy todeta, että peruslounget olivat minulle pienoinen pettymys. Erityisesti New Yorkin JFK lentokentän Wingtips -lounge oli ahdas, sekava ja täynnä ihmisiä. Amsterdamin Aspire -lounge, joita löytyy myös Helsinki-Vantaan lentokentältä, oli huomattavasti tilavampi ja ilmavampi. Vaikka olinkin ajatuksissani odottanut loungepalveluiden olevan jollain tapaa ylellisempiä, yksi asia oli plussaa. Kun lentokentällä tulee vietettyä useampi tunti, säästää ilmaisella loungekäynnillä tai parin kympin loungemaksullakin selvää rahaa. Ihan turhaa loungekäynnit eivät siis olleet etenkään kotimatkalla, kun New Yorkin hintataso oli tehnyt aikamoisen loven kassaamme.

IMG_20181025_055039_300.jpg
Malja Wine&View:lle

 

Menisinkö Helsinki-Vantaalla loungeen? En. Helsinki-Vantaan lentokenttä on mielestäni viihtyisä ja tilava ja palveluita parannetaan jatkuvasti. Helsinki-Vantaalta löytyy myös Wine&View -viinibaari, joka on minun mielestäni kymmenen kertaa viehättävämpi kuin kumpikaan vierailemistani loungetiloista. Koska cavat Wine&View:ssä ovat osa matkaperinteitämme, valitsen jatkossakin tuon ihanan, viihtyisän baarin, josta tämän postauksen kaikki kuvat on otettu. Tästä huolimatta, mikäli loungessa vierailu kiinnostaa, kannattaa tuokin kokemus ehdottomasti kokea. Kun matkailu on arjen luksusta, suosittelen nauttimaan siitä täysin siemauksin!