Maaliskuun kuukauden resepti: Pinchos moruños kanasta

Aprillia, aprillia! Maaliskuun resepti julkaistaan tällä kertaa huhtikuun ensimmäisenä päivänä!

Kuukauden reseptinä tällä kertaa kevättä enteilevät pinchos moruños -vartaat kanasta. Ensimmäisen kerran tutustuimme matkakumppanini kanssa silloin lampaasta valmistettuihin maurilaisvartaisiin Bilbaossa. Yhtälailla hyvin vartaat valmistuvat kanasta. Kanan maustamiseen sopii lime, lampaan kanssa käytetään sitruunaa.

Ainekset

  • 1kg kanafilettä
  • 6 limeä
  • Nippu persiljaa
  • Nippu persiljaa
  • 4-6 valkosipulinkynttä tai 2 yksikyntistä valkosipulia
  • 2 tl juustokuminaa
  • 1 jauhettuja korianterin siemeniä
  • Suolaa ja mustapippuria myllystä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • (Puisia) varrastikkuja
  • Rypsiöljyä grillaamiseen

Ota kanafileet huoneen lämpöön vähintään puoli tuntia ennen käsittelyä.

Valmista marinadi: Puolita 4 limeä ja purista mehu astiaan, jossa marinoit kanat. Kuori ja raasta valkosipulin kynnet. Lisää juustokumina ja jauhettu korianteri. Silppua persilja ja korianteri ja laita runsas puolet molemmista kulhoon.

Pilko kanat suupalan kokoisiksi. Laita marinadiin. Valuta päälle oliiviöljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Anna marinoitua vähintään kaksi tuntia. Jos käytät puisia grillitikkuja, laita varrastikut likoamaan tässä vaiheessa.

Puolita loput limet. Laita kanat vartaisiin, tästä määrästä tulee noin 8-10 varrasta. Lämmitä grilli. Grillaa kanavartaita noin 15-20 minuuttia. Grillaa myös puolitettuja limejä muutama minuutti. Grillatusta limestä irtoaa mehu paremmin.

Ripottele vartaiden päälle loput korianteri- ja persiljasilput. Tarjoile grillattujen limejen ja esimerkiksi vaalean leivän kanssa.

Pinchos moruños kanasta

Nordic Flamenco: Northern Pulse

Show dedicated to the memory of Agustín de Cantarote 23.12.1965 – 3.2.2021.

Last weekend the (home)audience had the pleasure of attending the newest performance of the Helsinki-based Imperfecto Collective (lead by Elina Robinson), a performance called Nordic Flamenco: Northern Pulse, which was live streamed directly from Kanneltalo. This second Nordic Flamenco club featured Elina Robinson (dance), Anne Riikola-Sarkkila (dance), Anna Murtola (song), Rodrigo Gonzalez (guitar), Ricardo Padilla (percussions), Lotta-Maria Pitkänen (violin), Laura Rintamäki (palmas) and Christian Robinson (video art). As events and culture have been scarce in these times of Covid-19, it was a small miracle to get this piece on stage, even as a live stream performance and it was a delight to get to experience it through this medium.

Bailaoras Elina Robinson and Anne Riikola-Sarkkila with musicians Rodrigo Gonzalez, Anna Murtola and Laura Rintamäki in the background. Photo by Matti Sten.

The theme of the performance, ”Northern Pulse”, was strongly emphasized by Christian Robinson’s masterful video design and motion graphics throughout the performance. The video art, drawing from mythology and seasons changing, gave depth to the performance, not taking center stage from the performers on stage but adding to the mood and deepening the intensity, which reached us all the way at home. The opening number, a rhythmical serrana with night sky imagery beautifully interpreted by the whole team of performers, created a pulse that followed throughout the whole performance. The voice of Anna Murtola suited Juan Meneses’s serrana wonderfully, and the guitar of Rodrigo Gonzalez, violin of Lotta-Maria Pitkänen and percussions of Ricardo Padilla strengthened the magic. Together with Laura Rintamäki’s palmas, the musicians gave a perfect backdrop for Elina Robinson’s and Anne Riikola-Sarkkila’s interpretation of the choreography with strong footwork as well as fluid marcajes.

Serrana by Elina Robinson and Anne Riikola-Sarkkila. Photo by Matti Sten.

After the magical serrana, the mood changed to a lush green imagery and freshness of alegrias, an instrumental piece that recalled early summer nights filled with light. This fresh, airy piece gave the performers and audience alike room to breathe before yet another mood change to a somber, but in the end hopeful, tarantos performed by bailaora Anne Riikola-Sarkkila. Known for her clean lines and ability to put her soul into every performance, Riikola-Sarkkila impressed me most with her ability to break the classical lines and, furthermore, to do it, as always, elegantly without the positions seeming distorted or unappealing. This factor makes Riikola-Sarkkila’s style quintessentially her own, and this aspect was strongly present in her tarantos solo, as well.

Tarantos by Anne Riikola-Sarkkila. Photo by Matti Sten.

After Riikola-Sarkkila’s piece, yet another season change, and mood change, came with the haunting solo of cantaora Anna Murtola. The solo, featuring the singer center stage, and combining flamenco form nana (Spanish for lullaby) with traditional Finnish lullabies was simply stunning. Together with Pitkänen’s violin, Gonzalez’s guitar and Robinson’s wintery, earthy videos, the performance was at the same time delicately fragile and heart wrenchingly powerful. This beautiful piece, jointly composed by Anna Murtola and her life partner Ahmed Ali Hussein, caused strong emotions at least in this viewer bringing tears to my eyes, and left a desire to hear more.

Cantaora Anna Murtola with Ricardo Padilla, Lotta-Maria Pitkänen and Rodrigo Gonzalez accompanying. Background images by Christian Robinson. Photo by Matti Sten.

Just as the viewer thought that it could not get any better, Murtola’s nana transitioned beautifully to soleá by the singer and the multi-talented guitarist Rodrigo Gonzalez for Elina Robinson’s solo. What a jackpot and what a guitarist! Known for her magnetic stage presence and strong footwork, Elina Robinson brought to the stage a profound soleá accompanied perfectly by the band and the moonlit background created by Christian Robinson. The footwork was as strong and precise as ever, but there was a special air and peace both in the choreography and the performance. The piece had a magical depth that comes with complete confidence in oneself and perfect trust in the team. I want to give a special mention here for the grounding palmas of Laura Rintamäki that created the perfect support for the dancer.

Soleá by Anna Murtola and Elina Robinson. Photo by Matti Sten.

Another mood change followed, lightening the mood after these powerful numbers, with Lotta-Maria Pitkänen and Ricardo Padilla playing a delightful duo of polska center stage. The freshness of the violin of Pitkänen and multi-talented Padilla’s rendition with the charango set a joyful scene before the final piece of the show, an energetic tangos that brought the whole group back to stage, including both dancers. Set against a golden, flowery background, this was again a wonderful piece from the whole group and especially the bailaoras, both strong and confident in this palo full of down-to-earth femininity. This was the perfect ending with a strong pulse, which brought the performance to a full circle.

Tangos by Elina Robinson and Anne Riikola-Sarkkila. Photo by Matti Sten.

I must applaud the performers for the heart and tenacity with which they brought this performance to stage, even if it was as a live stream. I admire the dedication, talent, and mutual trust in these trying times. I also thank Apogee, responsible for the live stream, for the skillful execution. It is true that no live stream can replace the hum of the shared experience and the joy of being present and experiencing the performance with all senses as an entity, but for that moment we must wait. The show is scheduled for a live performance next Spring. I have my ticket; will you get yours?

And for those that missed the live stream, the video recording can be seen at https://www.helsinkikanava.fi/player/event/view?eventId=91560321 until the 5th of April. I recommend all to go watch it.


All pictures by Matti Sten in this post are published with the permission of the Imperfecto collective and the photographer.

Helmikuun kuukauden resepti: Salmón a la Navarra

Kirpeän helmikuun pakkaspäivän kuukauden reseptinä tänään suomalainen mukaelma pohjois-espanjalaisesta perinnereseptistä trucha a la Navarra (taimenta navarralaisittain). Herkullinen salmón a la Navarra (lohta navarralaisittain) voidaan valmistaa niin lohifileestä uunissa kuin lohimedaljongeista paistinpannulla. Yhtä lailla tämä annos on sekä erinomaisen maukas että nopea valmistaa.

Salmón a la Navarra – lohta navarralaisittain

Tammikuun kuukauden resepti: Pimientos de Padrón

Vuoden ensimmäisenä kuukauden reseptinä julkaisen yhden minun ja matkakumppanini ikisuosikeista, akuuttiin Espanja-ikävään erinomaisesti sopivan reseptin. Alunperin Luoteis-Espanjasta peräisin olevat Pimientos de Padrón -paprikat ovat todellinen tapasklassikko, joita saa lähes kaikista baareista ympäri Espanjaa. Minä tutustuin tähän rapsakkaan reseptiin ensimmäisen kerran vieraillessani ystäväni vanhempien luona galicialaisen Padrónin kaupungin kupeessa 2000-luvun alussa. Kun aloimme matkailla Espanjassa matkakumppanini kanssa, tutustutin myös hänet näihin herkkuihin.

Varsinaisesti keväästä syksyyn satokaudessa olevia vihreitä pikkupaprikoita saa nykyisin ympäri vuoden myös Suomesta. Suosittelen kokeilemaan tätä helppoa ja nopeaa reseptiä, kun kaipaat Espanjan makuja. Resepti sopii yhtä lailla lisukkeeksi kuin nautittavaksi sellaisenaan.

Joulukuun kuukauden resepti: Crema catalana

Joulukuun kuukauden reseptinä espanjalainen klassikkojälkiruoka Crema catalana. Kiistanalaisen samettisen rapsakasta vanukasjälkkäristä tekee espanjalaisten ja ranskalaisten kina siitä, kumpi oli ensin kanelinen Crema catalana vai vaniljainen Creme brulee. Sitä ei kukaan kai kuitenkaan voi kiistää, että tämä ihastuttava jälkiruoka sopii kaikkiin vuodenaikoihin ja niin juhlaan kuin arkeen. Miksei sitä siis nauttisi esimerkiksi uuden vuoden juhlan jälkiruokana kuplivan kanssa?

Crema catalanan rapean sokerikuoren alla maistuu kanelinen maitovanukas.

Marraskuun kuukauden resepti: Pimientos aliñados

Pimeän marraskuun kuukauden reseptinä tällä kertaa pimientos aliñados -paprikasalaatti, joka tarttui meidän perheen ruokamuistoihin mukaan häämatkaltamme Sevillasta vuonna 2009, jolloin sitä tarjottiin meille tapaksena juomien kylkiäisenä. Yhtä hyvin tämä aromikas, mutta raikas salaatti sopii tarjottavaksi esimerkiksi loppusyksyn riistaruoan kylkiäisenä. Salaatti on helppo varioida mieleisekseen ja siksikin se sopii niin arkeen kuin juhlaan.

Nautinnollisia marraskuun hetkiä!

Museojuttuja 2: Louhisaaren kartano

Tänä koronakesänä meillä oli mahdollisuus tutustua paremmin Suomeen ja etenkin maan kaakkois- ja lounaisosiin. Kotimaata kiertäessämme pyrimme tutustumaan myös mahdollisimman moneen museokorttikohteeseen, hankimmehan kortit vihdoin lomamme aikana.

Louhisaaren kartano

Yksi kiehtovimmista museokorttikohteistamme oli Askaisten maaseudulla sijaitseva Louhisaaren kartano, jonka kuuluisin asukas lienee ollut Marsalkka Mannerheim. Nykyisin Kansallismuseoon kuuluva barokkilinna asutti ennen Mannerheimin sukua varakasta Flemingin sukua jo 1400-luvulta alkaen. Mannerheimin suvulle kartano siirtyi 1700-luvun viimeisinä vuosina.

Makuuhuone, jossa Marsalkka Mannerheimin kerrotaan syntyneen.

Nykyisin Louhisaareen pääsee tutustumaan kesäkuukausina. Kartanon päärakennuksen toiseen ja kolmanteen kerrokseen on pääsy ainoastaan opastetuilla kierroksilla. Asiantuntevat oppaat kertovat elävästi sekä Flemingin että Mannerheimin suvun historiasta. Kartanon pohjakerrokseen, sivurakennuksiin ja puutarhaan pääsee tutustumaan vapaasti.

Näkymä puutarhasta kartanolle

Kartanossa ja sen ympäristössä aika tuntuu pysähtyneen ja vierailija pääsee erinomaisesti vanhanajan tunnelmaan. Hieman syrjäisestä sijainnistaan huolimatta kartano on suositeltava kohde kaikille historiasta kiinnostuneille.

Lue lisää kartanosta täältä: www.kansallismuseo.fi/fi/louhisaari

Museojuttuja: Tamminiemi ja Seurasaari

Tämän kotimaan matkailukesän ehkä paras ostos oli Museokortti, joka mahdollistaa käynnin noin 300 museossa ympäri maan. Meidän kaltaisille, ei niin innokkaille museokoluajille, kortti on ehdottomasti kannattava ostos. Kortin turvin meidän oli helppo piipahtaa fiilistelemässä mitä erilaisemmissa museoissa ilman harmittelua siitä, että emme viipyneet kauempaa.

Yksi museokortin hienoista puolista on sen helppo saatavuus. Kortin voi ostaa Internetistä vaikka matkalla ensimmäiselle museokäynnille ja ennen varsinaisen kortin saamista, museoissa voi vierailla antamalla museokorttinsa numeron kassalla. Museokortteja myy myös kaikki sen piiriin kuuluvat museot, joten ei kun ostoksille ja museoon mars!

Upea Tamminiemen jugenhuvila merenrannasta päin katsottuna

Mekin hankimme museokorttimme sadepäivänä matkalla Tamminiemeen, Urho Kaleva Kekkosen kotimuseoon. Museokäynti oli pitkään ollut suunnitelmissa ja nyt kun kesälomalla ei ollut muuta kuin aikaa kotimaan nähtävyyksien ihmettelyyn, oli oikea aika käydä tutustumassa Seurasaaren kupeessa sijaitsevaan museoon.

Viehättävässä, vuonna 1904 rakennetussa, jugendtyylisessä huvilassa asustivat jo ennen Kekkosta sekä presidentit Risto Ryti että marsalkka Mannerheim. Merenrannalla sijaitseva huvila mielletään nykyisin kuitenkin nimenomaan Kekkosen kodiksi. Kansallismuseoon kuuluva kotimuseo pitää sisällään Urho ja Sylvi Kekkosen irtaimistoa ja jokainen huone kertoo omaa tarinaansa presidenttiparin elämästä.

Museon valokuva-aineistoa Urho Kekkosen lehdistökuvista

Päärakennuksen vieressä sijaitsee Kekkosen saunaosasto uima-altaineen ja saunarakennuksen vieressä museon aukioloaikana lounasta ja kahvilatuotteita tarjoileva Café Adjutant. Museo on auki myös talviaikaan, kannattaa tarkastaa aukioloajat ja lähteä vierailulle.

https://www.kansallismuseo.fi/fi/tamminiemi/info

Sylvi Kekkosen huvimaja ei valitettavasti ole auki yleisölle

Koska sade oli hellittänyt museovierailumme aikana ja aurinkokin pilkisti pilvien raosta, päätimme käydä kävelyllä viereisessä Seurasaaressa. Koska meillä oli myös nyt puhelimessa uunituoreet museokortit, päätimme vierailla myös ulkomuseossa, eli Seurasaaren kokoelmiin kuuluvissa taloissa kuulemassa ympäri Suomen tuotujen rakennusten ja niissä asuneiden talonpoikaisperheiden tarinoita.

Seurasaaren ulkomuseota esittelevät aikakauden mukaan pukeutuneet oppaat

Vuonna 1909 avautunut ulkomuseo muodostuu 88 Suomen eri maakunnista tuoduista rakennuksista, joista vanhimmat ovat 1600-luvuilta. Museossa pääsee tutustumaan hyvin erilaisiin rakennuksiin, savupirtteihin, torppiin ja kartanoihin ja ihastuttavaan pappilaan puutarhoineen. Ulkomuseon aikakauden mukaan pukeutuneet oppaat kertovat mielellään talojen asukkaista ja rakennuksista itsestään ja vastaavat myös vieraiden kysymyksiin. Museossa saa helposti vierähtämään useammankin tunnin ja siellä viihtyvät kaiken ikäiset vierailijat. Samalla tulee käveltyä päivän ulkoilulenkki kuin huomaamatta.

Seurasaaren ulkomuseo sijaitsee merenrannalla viehättävissä maisemissa

Kansallismuseoon kuulua Seurasaaren ulkomuseo on auki vain kesäkaudella, joten museo on auki jälleen vuonna 2021.

https://www.kansallismuseo.fi/fi/seurasaarenulkomuseo/