Instagram Travel Thursday: Helsingin puutarhojen kukkaloistoa

Yksi tämän kevään ja kesän teemoja on ollut tutustua aiempaa paremmin rakkaaseen kotikaupunkiini Helsinkiin. Loppukevään ja alkukesän upeat kesäilmat ovatkin motivoineet täyttämään tämän tavoitteen ja olemmekin vierailleet muun muassa Helsingin monissa puutarhoissa. Tässä postauksessa esittelen Roihuvuoren kirsikankukkapuiston, Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan, Haagan alppiruusupuiston ja Töölönlahden talvipuutarhan.

IMG_20180527_143921_385
Sireenien loistoa Kumpulan kasvitieteellisessa puutarhassa

 

Roihuvuoren kirsikankukkapuutarha

Kevään ensimmäinen puutarhavierailu osui itseoikeutetusti Roihuvuoressa sijaitsevaan kirsikankukkapuutarhaan juuri ennen ns. “hanamia” eli japanilaista kirsikankukkajuhlaa. Toukokuun helteiset säät saivat aikaan sen, että kirsikankukat kukkivat tavanomaista aiemmin ja “hanafubuki” eli kirsikankukkasade oli alkanut jo ennen varsinaista juhlaa. Viehättävän puutarhan lähistöllä, vesitornin toisella puolella, sijaitsee myös Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha, jossa kannustan myös vierailemaan. Kirsikankukkapuiston loisto on parhaimmillaan toukokuussa, esimerkiksi Instagramista saa hyvin kuvan kukinnan tilanteesta.

IMG_20180517_204209_782
Kirsikankukkapuutarhan satumaista loistoa
IMG_20180517_204512_582
Kirsikankukkia lähikuvassa
IMG_20180517_204714_792
Japanilaistyylisen puutarhan rauhaa

 

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha

Toukokuun lopussa järjestettävän Kumpulan kyläjuhlan aikana Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan oli vapaa pääsy. Puutarha oli pitkään ollut mielessäni, sillä se sijaitsee erään kävelyreittimme varrella, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Puutarhassa on eri maanosien kukka- ja puulajeja ja myös Suomen kasvistolle on omistettu oma osuutensa. Kuumana loppukevään päivänä puutarhan lammen rannalla sijaitsevista varjopaikoista oli kova kysyntä. Puutarhassa kannattanee vierailla uudemman kerran vielä myöhemmin kesällä, sillä vasta osa kasveista olivat kukassa. Puutarhaan oli vuonna 2018 normaalina päivänä 6 euron sisäänpääsymaksu, mutta tästä huolimatta kesäinen retki puutarhaan kannattaa.

IMG_20180526_130026_064
Kumpulan kasvitieteellisessa puutarhassa voi rauhoittua veden äärellä

 

Haagan alppiruusupuisto

Yksi viime kesänä varsinkin Instagramissa villinneistä Helsingin kohteista on ehdottomasti Haagan alppiruusupuisto. Satumaisen puiston ensimmäiset rhododendrot on istutettu Helsingin yliopiston tutkimustarkoituksiin jo vuonna 1975 ja niiden latvukset ulottuvat jopa kuuden metrin korkeuteen. Rhodojen lisäksi puutarhasta löytyy myös huumaavan tuoksuisia azaleoja. Koska osuimme paikalle kovin tuulisena päivänä, meitä lämmitti myös puutarhassa sijaitseva yhden perheen pop-up -kahvila, jossa tarjottiin kahvin, teen ja mehun lisäksi kotitekoisia korvapuusteja. Nam! Myös rhodojen kukintatilannetta on hyvä seurata esimerkiksi Instagramissa, sillä kukinta kestää parhaimmillaan vain muutamia viikkoja ja tänä keväänä myös tätä puutarhaa vaivasi kuivuus.

IMG_20180605_192550_894
Satumaisessa rhodometsässä kuljetaan puisia polkuja pitkin
IMG_20180605_192827_358
Azaleoja puiston pohjoispäädyssä

 

Töölönlahden talvipuutarha

Alkukesän puutarhaturneeseemme mahtui vielä kesäkuun puolessa välissä Töölönlahden talvipuutarha kasvihuoneineen. Talvipuutarhan ruusutarhassa suurin kukkaloisto odotti vielä puhkeamistaan, mutta muutamia kukintoja oli jo avautunut ja näkymät Töölönlahdelle olivat aurinkoisena päivänä varsin hurmaavat. Kasvihuoneiden rauhassa oli myös miellyttävä käyskennellä, vaikka helteisenä päivänä kosteus olikin melkoinen. Viileänä syyspäivänä rauhaisa kasvihuone sitä vastoin olisi omiaan kirjan lukemiseen tai blogin kirjoittamiseen teekupposen ääressä.

IMG_20180617_165059_064
Talvipuutarhan hurmaava kasvihuone
IMG_20180617_165320_873
Talvipuutarhan kukkaloistoa

 

Helsingissä on monia hurmaavia puutarhoja ja listaltani löytyy edelleen ainakin Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, johon en vielä ehtinyt vierailemaan ennen tätä kirjoitusta. Helsinkiin tutustuminen jatkuu myös monella rintamalla kesän ja miksei syksyn ja talvenkin mittaan. Missä puutarhoissa sinä suosittelisit vierailemaan?

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda.

Kesäilta Teurastamolla

Helsingin Kalasatamassa sijaitseva Teurastamo on ravintola- ja tapahtuma-alue, jossa tapahtuu erityisesti kesäperjantaisin ja lauantaisin. Vietimme viihtyisän perjantai-illan ystävien kanssa tutustuen alueen tuotteisiin ja tarjontaan Helsinki Distilling Companyn tislaamossa ja Tislaamo Barissa sekä B-Smokery -ravintolassa.

 

Helsinki Distilling Company 

Aloitimme perjantai-iltamme Helsinki Distilling Companyn tislaamokierroksella ja tastingissä. Helsinki Distilling Company on kolmen kaveruksen Teurastamon alueelle vuonna 2013 perustama tislaamo, jonka tuotteisiin kuuluu niin viskiä, giniä kuin ginpohjaisia liköörejä. Helsinki Distilling Companyn ginistä Vakka-Suomen panimossa tuotettu verigreippinen Helsinki Long Drink on voittanut myös Suomen parhaan lonkeron tittelin.

IMG_20180616_145747
Helsinki Distilling Companyn kompakti tislaamo

 

Perustislaamokierros kestää noin 30-45 minuuttia riippuen kysymyksistä ja kierroksen jälkeen on mahdollista osallistua myös tastingiin. Tislaamon yhteydessä toimii myös baari, joka tarjoaa tislaamon tuotteita ja ravintola, johon on mahdollista jäädä illalliselle. Meidän tastingimme tuotteiksi oli valikoitunut tällä kertaa puolukka-ginlikööri, Helsinki Dry Gin ja Helsinki White Dog, kypsyttämätön ruis-ohramallasviski. Lisäksi jokaiseen tastingiin sisältyy ylläkin mainittu Helsinki Long Drink. Tislaamon tuotteissa korkealaatuiset kotimaiset raaka-aineet nousevat pääosaan ja sokeria on käytetty vähemmän kuin esimerkiksi useissa muissa likööreissä ja lonkeroissa. Puolukka-ginlikööri oli aidon puolukkainen ja vaikka Helsinki White Dog jäi itseltäni lopulta juomatta, oli rukiin tuoksu ja maku hyvin tunnistettavissa. Myös raakana maistatettu gin oli huomattavan pehmeä, vaikka gin sellaisenaan ei omiin suosikkeihini kuulukaan.

IMG_20180616_145550
Tuotteita ja tastingiä

 

B-Smokery

Tislaamokierroksen ja tastingin jälkeen oli hyvä siirtyä ruokailemaan Teurastamon toisella laidalla sijaitsevaan B-Smokeryyn. Pieni ja hyvin rouhea ravintola tunnetaan siitä, että siellä savustetaan lähes kaikki tarjottavat. Kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja löytyy myös, mutta ensiluokkainen savustettu liha on pääosassa. Omalta “maistelulautaseltani” (lähinnä tarjottimelta) löytyi sinappista pulled porkia etikkakurkkujen kera, mausteisia ribsejä coleslawn kera sekä muhkeita wingsejä jogurttikastikkeen kera. Sen verran lihaisaa oli, että erityisesti coleslaw ja etikkakurkut tasapainottivat annosta kirpakkuudellaan. Jälkiruoksi nautimme talon suklaapirtelöt, tosin ilman niihin kuuluvaa viskiannosta.

IMG_20180616_150211
Teurastamon alueen tarjoiluja

 

Viskillä terästetyn pirtelön sijaan suuntasimme takaisin Helsinki Distilling Companyn tislaamobaariin testaamaan Helsinki Sailors’ Ginistä tehdyt gin tonicit. Yli 50 prosenttinen (eli 100 proof) gin juontaa juurensa satojen vuosien takaiseen perinteeseen, jolloin merimiehille maksettiin palkat ginissä. Mikäli tämä ja muut tislaamon tarinat kiinnostavat, suosittelen varaamaan paikat kierrokselle. Teurastamon alueeseen voi tutustua osoitteessa https://teurastamo.com/.

 

Minna en el Mundo: Spring is the time of recitals

This Sunday’s post is about flamenco recitals, read more under the heading Flamenco content under Minna en el Mundo. The “Cinco Años Juntos” brought together nearly 100 flamenco students and aficionado and professional musicians with an age span from 4 to 84 years to celebrate the five-year co-operation of our profes – teachers, that is –  Elina Robinson and Laura Rintamäki. What a joy to be part of this!

Kevät Helsingissä

Suomi – ja Helsingissä järjestettävät kevättapahtumat – ovat saaneet nauttia poikkeuksellisen upeasta säästä tässä kuussa. Kahden viimeisen viikon aikana Helsingissä on järjestetty ainakin Arabian katufestivaali, Teurastamon kesäkauden avajaiset, Kumpulan kyläjuhlat, Roihuvuoren kirsikkapuiston hanami-juhla, Kallio kukkii, Ravintolapäivä, Siivouspäivä, Maailma kylässä, Ihana Helsinki, Merihaan kesäkarnevaalit ja urheilullisimmille Helsinki City Run ja Naisten kymppi. Omaan festaritoukokuuhuni ovat sisältyneet kolme ensimmäistä ja Roihuvuoren kirsikkapuiston loistoa kävin katselemassa pari päivää ennen varsinaista juhlaa.

32807301_2070560016519734_2818977423675097088_n
Kirsikankukkaloistoa Roihuvuoressa

 

Arabian katufestivaali on Helsingin vanhimpia kaupunginosafestareita, joka järjestettiin Arabiakeskuksen ympäristössä lauantaina 19.5.2018. Festivaali järjestetään vapaaehtoisvoimin ja se sitoutuu ympäristöystävällisyyteen ja kestävään kehitykseen. Festari nautti tänä keväänä aivan huikean hienosta säästä ja porukkaa oli liikkeellä todella runsaasti. Itse osallistuin festarille tänä keväänä esiintyjän ominaisuudessa. Lavaolosuhteiden haasteellisuudesta ja vielä kuntoutumassa olevasta nilkasta huolimatta aurinkoisessa säässä oli hyvä fiilis vetää Elina Robinsonin Duo Sal y Azúcarille koreografioima tangos de malaga y titi ja improvisoitu bulerias yhdessä laulajatar Sirpa Airiston, kitaristi Petri Lahtisen ja Katri Tuorin ja Ilona Kallion kanssa. Ehkäpä ensi keväänä ohjelmistossa on katuflamencoa omalla lattiapalalla. 🙂

 

Keikan jälkeen suuntasimme puolisoni kanssa Kalasatamassa sijaitsevalle Teurastamon alueelle nauttimaan kevätkauden avajaisten tunnelmasta, auringosta, musiikista ja hyvästä ruoasta ja juomasta. Entisen teurastamon alueella on vaikuttava kokoelma ravintoloita ja baareja ja alueen sisäpihalla järjestetään myös musiikkipitoista ohjelmaa kesäkaudella. Herkuttelimme Kellohallin terassin pizzauunin antimista ja jälkiruoaksi Paleman varjoisalla terassilla samassa pihapiirissä toimivan Helsinki Distilling Companyn erinomaisesta verigreippi long drinkistä kuunnellen samalla pihalla soittavaa bändiä. Jädelino-jätskibaarin antimet jäivät myöhempään kertaan runsaasta väkimäärästä johtuen.

 

Kuluneena viikonloppuna oli toinen Helsingin kevätkarnevaalien huippuviikonloppu. Itse kävin vierailemassa kotikulmieni lähistöllä Kumpulan kyläjuhlilla ja Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Kasvitieteellinen puutarha on ollut vierailulistallani jo pitkään ja nyt käytin hyväkseni kyläjuhlan aikaisen ilmaisen sisäänpääsyn. Vaikka täysi kukkaloisto antoi vielä odottaa itseään, oli puutarhassa käynti todella rauhoittava kokemus. Palaan varmasti uudelleen. Puutarhassa vierailun jälkeen käyskentelin Kumpulan kylämaisessa kaupunginosassa ja löysin aivan uuden maailman aivan kotikulmieni lähistöltä. On todella kiehtovaa, miten monenlaista tunnelmaa Helsinkiin mahtuukaan! Tästä on hyvä jatkaa kaupunkikulttuuuriimme tutustumista kesän mittaan!

IMG_20180526_130026_064
Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan rauhaa

5 + 1 vinkkiä kesäiseen Helsinkiin

Kesä Helsingissä lähenee! Nämä Helsinki-vinkit on aiemmin julkaistu Minna en el Mundo -blogissa 26.8.2017. 

Helsinki kesällä, voiko ihanampaa ollakaan? Tässä minun parhaat vinkkinä Helsinkiin tältä kesältä:

Allas Sea Pool
Allas Sea Pool on uima-allas- ja ravintolakompleksi, joka sijaitsee paraatipaikalla Helsingin Kauppatorin kupeessa aivan SkyWheel Helsinki -maailmanpyörän vieressä. Osta tiskiltä ranneke, joka oikeuttaa 10 tunnin oleskeluun alueella. Altailla voi nauttia niin lämmitetyistä kloorivesialtaista kuin virkistävästä pulahduksesta merivesialtaassa. Ravintolat ja terassit tarjoavat juomaa ja ruokaa, joten ota mukaan viihdykettä ja viivy koko päivä. Altaan lavalla järjestetään myös konsertteja, joista osa maksullisia. Pieni miinus aurinkotuolien vähäisestä määrästä ja hieman sekavasta unisex-pukuhuonesysteemistä.
20170801_132109
Allas Sea Pool
Pihlajasaari
Aivan Helsingin kupeessa sijaitseva viehättävä Pihlajasaari on ihanteellinen kesäpäivän viettopaikka. Vuoroveneet saarelle kulkevat Kaivopuistosta Café Caruselin vierestä ja Ruoholahdesta. Matka Caruselin laiturista kestää 10 minuuttia. Viivähdä saaren uimarannoilla tai etsi rauhaisa kalliopaikka päivänviettoon. Kun omat picniceväät loppuvat, tarjoaa saaren ravintola virvokkeita ja ruokaa.
IMG_20170808_165800_296
Pihlajasaari
Isosaari
Mikäli mielit pidempää merimatkaa Helsingin saaristossa, on tänä kesänä yleisölle avattu Isosaari valintasi. Vuorovene saarelle lähtee Kauppatorille Vallisaaren laiturista. Merimatka kestää noin tuulista riippuen  noin 40 minuuttia. Avomerellä sijaitseva Isosaari on nimensä mukaisesti todella suuri ja saarella riittää niin kulttuurihistoriallista nähtävää kuin rauhaisia kallioita, joissa viettää päivää picnicin ja hyvän kirjan parissa. Aivan sataman lähistöllä sijaitsee ravintolaksi muutettu Upseerikerho, josta on upeat maisemat merelle. Saaren vierasvenesatamaan voi kiinnittyä myös omalla veneellä.
IMG_20170809_155120_442
Isosaari
Vallisaari
Kesällä 2016 yleisölle avattu Vallisaari on luontoihmisen valinta Helsingin saaristossa. Vain 20 minuutin päässä Kauppatorilta sijaitseva Vallisaari on rauhaisa luontokohde, jossa merkittyjä polkuja pitkin pääsee tutustumaan niin linnoituksiin kuin luontoon. Saaren reitit ovat Aleksanterin kierros (3km) ja Kuninkaankierros (2,5km). Retkisatamaan voi kiinnittyä omalla veneellä vuoden ympäri.
Vallisaari on myös osa saarihyppelykierrosta, jonka muut saaret ovat Lonna ja Helsingin historiallinen helmi Suomenlinna.
IMG_20170722_125552
Vallisaari
Arabianranta ja Vanhankaupunginkoski
Mikäli saaret on jo kierretty, voi Helsingin merimaisemista nauttia myös Arabianrannan puistossa ja kävellä rantaa pitkin aina Vanhankaupunginkoskelle asti. Koskimaisemista nauttimisen yhteydessä voi myös vierailla Koskenranta -ravintolassa nauttimassa virvokkeita tai aterian.
IMG_20170802_204241_438
Vanhankaupunginkoski
+1
Lue myös aiempi postaukseni Löylyn sauna- ja ravintolakompleksista:
https://minnaenelmundo.blogspot.fi/2016/06/juhannusterveisin-midsummer-greetings.html

Flamenco is hot Helsinki

This text can also be found on the Minna en el Mundo -page of this blog. 


The Helsinki flamenco community is an active one and it seems that this Winter and Spring have been especially buzzing with flamenco. We have enjoyed a vast array of performances varying from the very traditional to extremely contemporary. Helsinki Flamenco Festival celebrated its 20th anniversary with nine events within nine days with Compañía Rafaela Carrasco as headliner with its celebrated “Nacida Sombra“. Apart from “Nacida Sombra”, which was greeted with a standing ovation, the festival featured an Opening Club with performances from aficionados, the 8th Children and Youth flamenco biennale, dance courses by Rafaela Carrasco, an open public event of flamenco music “Flamencoa Stagella” at a central library, Finnish evening with Joonas Widenius Trio and the Décadas – Flamencon voimaa – concert, a preview of Impulso, a document of the work of Rocío Molina (showing in collaboration with Espoo Cine and Korjaamo Kino) and a Brindamos Finlandia closing club in collaboration with the Brindamos collective.

Apart from the festival, this Winter and Spring we have been able to enjoy of the traditional tablaos organized by the Brindamos collective, both Brindamos Flamenco featuring artists from Spain and Brindamos Finlandia featuring artists from Finland. On the more contemporary front, Compañía Kaari & Roni Martin premiered in March their new piece Anna Karenina with their trusted artists, the beautiful and expressive Mariana Collado as Anna Karenina and the charming and skilled Carlos Chamorro as Count Vronski , and a very interesting appearance by a Finnish contemporary dance legend, Jorma Uotinen, as Count Karenin. Kaari Martin‘s choreography, Atro Kahiluoto‘s dramaturgy and Roni Martin‘s interesting music together with the skilled dancers made for a great experience. Furthermore, the Katja Lundén Company performed the celebrated Flamenco Sauna performance this week, a piece that premiered in the 2017 edition of the Tampere Flamenco Week.

I have been fortunate as, in addition to having been a part of the production of the festival as the Chair of Helsinki Flamenco Association, I have been able to participate in many of the events produced in the Helsinki flamenco scene.  I enjoy the traditional tablao performances of the Brindamos collective whenever I can and was a delighted member of the audience of the skillful Anna Karenina with my husband and Flamenco Sauna with my mother. For this blog post I have chosen to write a bit more about Flamenco Sauna as the concept of combining the quintessential Spanish flamenco and equally quintessential Finnish sauna is quite an interesting one. The piece starts with the accordion music of Kimmo Pohjonen, entwined in a mystical feeling as the dancers Katja Lundén, Sanna Iranta, Johanna Komppa, Elina Nissinen, Laura Lahe and Laura Viding enter the stage one by one. Quite soon, however, the mood is changed to the more relaxed atmosphere of a girls’ night in a sauna, maybe in a Finnish lake scenery or in a traditional public sauna in the Kallio district of Helsinki. Each viewer can make up their mind on this. However, the feeling of friendship carries through the whole performance.

20180412_212437
Flamenco Sauna graphic design by Laura Viding

The piece represents Katja Lundén’s a bit quirky, contemporary style with very interesting and cool rhythmic sections but also lets each dancer bring forth their own personality and strengths. It is obvious that the group is very comfortable working together and, due to this, the material flows. Katja Lundén’s mastery of her own choreographical style is beyond par, but I am also impressed especially by the relaxed, yet precise use of the body of Sanna Iranta and Elina Nissinen. One of my favorite moments in Flamenco Sauna is the juerga-style tangos where each dancer showcases their own style freely. Especially heartwarming moments are the towel tangos of Laura Viding and the bucket tangos of Elina Nissinen. Flamenco Sauna also gives room for other forms of expression and I was delighted by the slightly humorous monologues by Johanna Komppa and the beautiful singing of Laura Lahe. Overall, this is a very enjoyable piece where the black stage is accentuated with the simple linen dress of the dancers by Erika Turunen, a dress so suited to the imagery of a sauna. A dress also that stands on its own but does not take away from the intrigue of the music and choreography, producing a quite harmonious entity.

As an aficionado and student of flamenco whose aim is to constantly learn and understand more of this fascinating art form, I find it essential to see and hear different kinds of pieces and styles of flamenco. While I find traditional flamenco to be the closest to my heart – both as a dancer and a spectator – it is good to challenge myself with contemporary pieces, with different kinds of expression, to learn more. In Helsinki there is ample opportunity for this. Flamenco truly is hot in Helsinki.

Flamenco Visions @ Nukketeatteri Sampo

This is my first English language flamenco post within this blog. It will be later added to the Minna en el Mundo -page to be part of my flamenco text library. 


Only two days before the second birthday of the premiere of Imperfecto flamenco show, the Imperfecto Collective presents Flamenco Visions, a rendering of what the collective envisions that flamenco is – or can be – for them. The piece incorporates both new material and material from the Imperfecto show in the intimate, and a bit dreamy setting of the charming Nukketeatteri Sampo – a puppet theater – in downtown Helsinki.

Flamenco Visions brings to the stage a tablao setting of flamenco music, song and dance with Juho Koskimies in the guitar and composition, Anna Murtola in the vocals and Elina Robinson as dancer and choreographer. Christian Robinson is in charge of video design and together with Elina Robinson of the overall visual image. The rhythm is kept strong and clear by trusted palmeras Laura Rintamäki and Anne Riikola-Sarkkila and featuring supporting percussionist Christopher Rodulfo, a new addition the team. As is so essential to flamenco, the team works perfectly together, cheering each other on in the perfect moments and supporting each other in the fleeting moments of imperfection. It is evident to the viewer that the team enjoys working together and there is great trust between them.

visions banner final (1)
The Flamenco Visions banner by Christian Robinson

Once again I was struck with awe with the talent of this team. The compositions of Juho Koskimies are at same time strong and fragile and he seems to be at his best when he lets the moment guide him. Yesterday we heard magical duende take over in the farruca of the second half. I must confess, there were tears in my eyes. Anna Murtola has a voice that I could listen to forever with incredible power but also softness where needed. The star moment yesterday – to my mind – was the tangos also during the second half, where the singer was standing and the dancer – Elina Robinson – danced around her, also a show of complete trust for and togetherness with each other.

The show has been insightfully constructed with video and visual design that stands on its own, but also does not overtake what is going on on stage. Christian Robinson’s strong style and the Robinsons’ cooperation brings forth stunning visuality, especially in the beginning of the show, where we can see Elina Robinson dancing both on the screen and on stage. Elina Robinson’s choreography flows with strong technique and beautiful lyric moments. In the first half we see both a technically and expressionally impressive rendering of the lovely, powerful, but feminine bamberas palo, one of my personal favorites at the moment. However, my favorite moments come during the second half with the above-mentioned tangos where there is a strong connection between co-flamencas and friends Elina Robinson and Anna Murtola, a piece that has previously been a duet with the equally talented Anne Riikola-Sarkkila, but now adapted to a solo. However, for me Flamenco Visions reaches its best moment in the end with Elina Robinson’s siguiriyas solo, a piece I counted I have seen 6 or 7 times, and becomes better with each viewing. It is clear that the piece has grown with the dancer and the dancer with the piece.

20180406_195825-01
Just moments before… Photo by Jaana Ollila

As I ponder on the fact that the already familiar Imperfecto material feels so much closer to my heart, I come to the realization that in flamenco it is often essential to see or hear pieces several times. With each viewing or listening, the piece is at the same time different but also comes closer to the audience. This reminds me of what the great flamenco artist and maestra María Juncal comments about her piece Quimera (as can be heard on Youtube at moment 4.53 of the linked video):

No es un traje que te puedes cambiar. Viene contigo todos los días. Y por eso creo que flamenco tiene tanta mágia, nunca estás de misma manera quando llegas a un escenario y ni siquiera a un estudio de baile. Tu sentimiento es otro. Tu corazón… tu cuerpo está revuelto de otra manera, sería…

It is not a costume that you can change into. It goes with you everyday. And this is why I think flamenco has such magic. Each time you enter the stage – or even a dance studio – is different. Your feelings are different. Your heart… your body is set up in a different way, it would be…

This is so true, I think, more in flamenco than any other art form (just my personal opinion). Flamenco is so strongly connected to the people doing it and the feelings that they are feeling, the way they body works that day, that each time on stage or in a dance studio is decidedly different. This is why I have seen Imperfecto four times and would see it again, and why for example Elina Robinson’s siguiriyas is magical the 7th time around, and will be so the 8th time, as well. As it is no secret that these artists are very close to my heart, I can only say that I am very lucky to have learned from them, from Laura Rintamäki the variation between the calm and the dynamic, from Anne Riikola-Sarkkila the importance of clean lines, from Anna Murtola the way to listen to the music, Juho Koskimies the daring to improvise and from the Robinsons the uncompromising attitude towards the visual. And Elina Robinson, my longest running flamenco teacher, well, so many things, but I think most of all, the daring to dance with your heart open. I also look forward to hearing much more from Christopher Rodulfo –  and of course to seeing Christian Robinson dance the bulerías next time around. Thank you so much Imperfecto Collective and Flamenco Visions for touching my heart.

30261987_2070796686530431_2868981090792505344_n
Nukketeatteri Sampo Photo by Liisa Sarén