Sol y Sombra Blog on matkoja, elämyksiä ja matkavinkkejä. Flamenco on elämäntapa ja Espanja intohimo, mutta matkoilla käydään myös muualla. Kotipaikkani Helsinki on tärkeä tutkimuskohde. Matkaseurana useimmiten puoliso. Kun en matkusta tai tanssi flamencoa, kokkaan! Parhaat reseptini jaan "kuukauden reseptit" -sivulla. Previous blog ranked #24 of top flamenco blogs to follow. Flamenco content in English under Minna en el Mundo.
Kotoisat lihapullat saavat tänään espanjalaisen vivahduksen kevyen hapokkaasta Sanlúcar de Barramedasta kotoisin olevasta manzanilla-sherrystä ja makeasta, tulisesta ja paahdetusta paprikajauheesta. Marraskuun kuukauden reseptinä julkaisen ihastuttavan aromikkaiden sherrylihapullien reseptin. Maukkaita marraskuisia hetkiä!
Kuten aiemmassa postauksessa ilmeni, kesälomakohteemme oli äärimmäisen viehättävä keskisuuri kaupunki Espanjassa. Jos meidät yllätti kaupungin keidasmainen olemus loputtomine palmulehtoineen, vielä yllättyneempi olimme kaupungin mainiosta ravintolatarjonnasta. Vaikka molemmat pidämme kovin espanjalaisesta ruoasta, kaupungin monipuoliset illallismenut olivat yllättävänkin maukkaita.
Hotellissamme Huerto del Curassa sijaitsi Elchen paras ravintola Els Capellans, jossa nautimme 10-vuotishääpäivänämme monipuolisen, maukkaan ja laadukkaan yllätysmenun. Ravintolassa aisti, että sen keittiö on tottunut loihtimaan erilaisia juhla-aterioita ja esimerkiksi häämenuita, sen verran laadukkaita olivat meille tarjotut annokset. Alunperin tilaamamme 7 ruokalajin yllätysmenu paisui 9 ruokalajin menuksi ravintolan keittiön tarjoamien “keittiön tervehdysten” vuoksi. Uskaltautuipa hieman ennakkoluuloinen matkakumppanini maistamaan hanhenmaksaakin tässä ympäristössä. Pyydettäessä ravintolan tarjoilija tarjoili meille ruokien oheen myös viinipaketin, jossa loistivat Espanjan hienon viinitarjonnan osana myös paikalliset, elcheläiset ja Alicanten alueen viinit. Ravintolan hinta-laatusuhde oli äärimmäisen hyvä, sillä maksoimme upeasta ateriastamme vain 50 euroa ruoasta ja 18 euroa viineistä per henkilö.
Elchen kauppahallin kupeessa sijaitseva DomGim oli yksi jo ennakkoon mahdolliseksi illallispaikaksi valitsemistani. Tässä ravintolassa päädyimme poikkeuksellisesti ruokailemaan sisätiloissa, mikä tarkoitti sitä, että saimme suurimman osan ajasta nauttia tarjoilijan jakamattomasta huomiosta. Myös täällä päädyimme nauttimaan äärimmäisen maukkaan illallismenun ja sen ohessa tarjoilijan suosituksesta hieman kevyehköä, viileähkönä tarjottua Riojan punaviiniä. Erittäin maukas kokonaisuus tämäkin.
Kolmas mainio ravintolakokemus oli sattumoisin kaupungissa kävellessä löytämämme Mestizaje, jossa ruokailimme viikon aikana kaksi kertaa, suurilta osin, koska ravintolassa tarjoiltiin matkakumppanini suosikkia, pata negra -kinkkua (kuva ylimpänä). Mestizajen keittiö tarjoilee menuissaan kokonaisuuksia, joissa on pilkahduksia niin espanjalaisesta, etelä-amerikkalaisesta kuin aasialaisestakin ruokakulttuurista. Ruoka on äärimmäisen herkullista, mutta pienenä miinuksena mainittakoon ainakin ulkopöytiin näyttäytynyt hidas palvelu. Tosin, kohdallemme osui molempina iltoina osaksi iltaa sama ystävällinen tarjoilijamies, joka osasi pyytämättä tuoda matkakumppanilleni ison oluen pienen sijaan, koska muisti meidät ensimmäiseltä kertaa.
Kaiken kaikkiaan söimme matkallamme erityisen hyvin myös monissa muissa Elchen ravintoloissa. Näistä mainittakoon ainakin tapasravintola La Fábrica 1984 Plaza de las Floresilla ja ravintola Lincoln kaupungin keskusaukiolla Plaza de la Glorietalla. Vaikka jokaiseen matkaan mahtuu aina vähintään yksi ei ihan napakymppi, oli tämä matka lähes poikkeuksellisen onnistunut myös ravintolavalinnoiltaan. Hinta-laatusuhde Elchessä oli erinomainen, johtuen varmasti suurelta osin siitä, ettei kaupungissa ainakaan vielä käy suurta määrää matkailijoita, vaikka se ehdottomasti näkemisen arvoinen onkin.
Kesälomat ovat ohi ja viimeiset elokuun aurinkoiset päivät ovat käsillä. Bl ogi palaa linjoille elokuun kuukauden reseptillä. Tämä new yorkilaisen keittiömestari Mario Batallin inspiroima espanjalaishenkinen, raikas salaattisikurisalaatti on omiaan juhlistamaan viimeisiä kesäpäiviä.
Heinäkuun reseptinä julkaisen kuukauden reseptinä lomakaudelle täydellisesti sopivan rennon ja nopean “sekasalaatti”-reseptin. Ensalada de San Isidro on madridilainen erikoisuus, mutta sitä tarjotaan ympäri maata ensalada mixta nimellä. Salaatti on tonnikalafanin unelma, mutta se on maukas lounas myös kasvissyöjälle, kun jättää tonnikalan pois.
Tämän kuukauden reseptijulkaisun myötä Sol y Sombra Blog jää kesälomille ja palaa jälleen uusin kujein elokuun puolivälin tienoilla. Kesäseikkailuita voi seurata sosiaalisessa mediassa niin Instagramissa, Facebookissa kuin Twitterissä. Nautinnollisia kesähetkiä kaikille seuraajille!
Huhtikuun kuukauden resepti, espanjalainen perunamunakas, on yksi tärkeimmistä espanjalaisista resepteistäni ja ensimmäinen, jonka olen oppinut tekemään. Espanjassa testaan tortilla españolalla usein ravintolan tasoa. Oma reseptini pohjaa helsinkiläisen Kim’s Tapas -ravintolan omistajan Kim Sundellin oppeihin.
Nautinnollisia keväthetkiä!
Sol y Sombra Blog juhlii tänä viikonloppuna 1-vuotissyntymäpäiviään. Juhlan kunniaksi skoolattiin cavalla ja korvapuustilla, eli Suomen ja Espanjan parhaimmistolla. Flamencoa juhlaan kuuluu ilman muuta, eilen ja huomenna ruotsalaisen flamencotanssija Ann Sehlstedtin ihastuttavalla kurssilla ja tänään loppuunmyydyllä Nordic Flamenco Clubilla. Ensi viikonloppuna muuten lisää flamencojuhlaa Oslon flamencofestareilla!
Mahtavaa viikonloppua blogin lukijoille!
Sol y Sombra Blog täyttää parin viikon päästä vuoden. Vuoteen on mahtunut monenmoisia matka-, ruoka- ja flamencoaiheita kuin myös juttuja kaupunkiasumiseen ja bloggaamiseen liittyen. Nykyinen blogini ei suinkaan ole ensimmäiseni, mutta nyt ensimmäistä kertaa postauksia on ilmestynyt muutamia poikkeuksia lukuunottamatta viikoittain, alkuun jopa kaksi kertaa viikossa. Tämä on myös ensimmäinen blogi, jolle olen luonut omaa somenäkyvyyttä niin Facebookissa, Twitterissä kuin Instagramissa.
Bloggaus ja blogin somekanavat vaativat jatkuvaa suunnittelua, jotta sisältöä löytyy niin viikottaisiin blogipostauksiin kuin somenäkyvyyteen postausten välillä. Tämä aiheuttaa jonkin verran keskustelua kotona, kun jokainen sunnuntaikävely ja lounas ja illallinen on mahdollista materiaalia blogin somekanaviin. Yksi viikottainen blogipostaus kun ei nykyään enää riitä pitämään seuraajien mielenkiintoa yllä. Eri kanavat vaativat myös erilaista sisältöä.
Jonkin näköinen balanssi somenäkyvyydessä on pidettävä. Esimerkiksi viettäessäni juhlapäivää aviomiehen kanssa, pyrin hoitamaan mahdolliset valokuvaukset ennen juhlaillallisesta nautiskelua. Näin voin nauttia varsinaisesta illallisesta rauhassa puolisoni kanssa. Ystävien kanssa pyrin usein kysymään pahastuvatko he, mikäli otan kuvan kesken aterian. Kävelylenkeillä, tapahtumissa ja matkoilla jokainen hetki on “photo opportunity” ja aina välillä sanomistakin tulee, kun kesken lenkin täytyy pysähtyä kuvaamaan.
Joskus käy myös niin, että jälkikäteen huomaa “sen oikean” kuvan jääneen puuttumaan ja joskus taas kuvaaminen on kiellettyä. Tuolloin bloggaajan täytyy käyttää mielikuvitustaan, pyytää kuvia muilta tai lainata muista sisällöistä. Tällöin ensi arvoisen tärkeää on muistaa mainita, mistä kuva tai sisältö on peräisin.
Keskustelin taannoin somenäkyvyydestä erään henkilön kanssa ja hän totesi olevan erittäin ärsyttävää, kun someen tuotetaan vain niin sanotusti täydellistä sisältöä. Itse en koe asian olevan niin ja siksi yritänkin tuottaa myös arkipäiväistä sisältöä, etenkin Instagramin storeihin. Mielestäni somessa mennäänkin enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että ei tuoteta vain kiiltokuvamaista sisältöä vaan tuodaan esiin oikeaa elämää. Ollaan enemmän omia itsejämme ja tuotetaan omannäköistä sisältöä. Ollaan hiomattomia timantteja visuaalisuutta ja tarinallisuutta unohtamatta.
Niin tai näin, blogini vuosipäivän kynnyksellä, kiitos teille siitä, että olette sisältöäni seuranneet. Annetaan kevätauringon lämmittää!
