Summer in Spain equals Flamenco

This post will also be published in the Minna en el Mundo -section of this blog. 


Some might think that it is nearly insane to willingly travel to Spain at the hottest time of the year, but for me, the turn of July to August is the time of the best flamenco courses. For this reason, it is also the time to travel to Spain.

IMG_20180727_191727_677
Madrid is flamenco

Having missed maestra Rafaela Carrasco‘s courses at the XX Helsinki Flamenco Festival in February, I was enthralled to attend her summer courses in Centro de Baile Jerez at the beginning of August. And she was every bit as wonderful as I had heard. A true professional with a deep understanding of the tradition of flamenco, she was able to teach us a not only the technique of flamenco but also a fabulous tangos de malaga choreography in five days.  To describe her skill and warmth in words is difficult but to say that she is unique would perhaps do her the most justice. What a joy to learn from her, but also, what a joy to finally visit Jerez and to study in Centro de Baile Jerez, a school so well run by its owners.

IMG_20180802_170524_235
Centro de Baile in a residential area in Jerez de la Frontera

In Madrid I returned to the prestigious and legendary Amor de Dios flamenco academy to attend shortly the fifth edition of Veranos Flamencos de Amor de Dios directed by maestros María Juncal and Alfonso Losa who I have had the pleasure to study with before both in Helsinki and in Madrid. To study especially technique with María Juncal is always a revelation with her strong feet but also a very feminine body work which is a skill I increasingly notice I need. Alfonso Losa with his pedagogical skill is always a pleasure to study with and we will see him in Helsinki again soon. I was also fortunate to study these few days with maestra La Lupi whose emphasis on the feeling of flamenco and understanding of music made her solea de Cadíz even more inspiring to learn.

IMG_20180806_093933_892.jpg
Entry to Amor de Dios Flamenco Academy

Even though we are fortunate to study in Helsinki with fabulous teachers and to have frequent visits of Spanish maestros, I find it inspiring to study and see flamenco in its home country. To see and study flamenco in Spain is to see and study it in its own cultural context. Therefore it is also important for me to see tablao performances when in Spain. I am of course lucky enough to have as my traveling partner a husband who recognizes this need and is willing to assist. Therefore we saw flamenco both in Madrid in Tablao Las Carboneras and in Jerez de la Frontera in La Guarida del Angel.

IMG_20180804_232719_841
La Guarida del Angel in Jerez old town

Madrid has a vast array of renowned tablaos with talented performers frequenting them. Tablao Las Carboneras is one of them and we were lucky enough to see Nino de los Reyes – another flamenco star I have had the pleasure to learn from – performing with his wife Triana Maciel and other great performers such as Pino Losada in guitar. Although I was enthralled to see these great performers, I was especially touched by the spirit and the love between them. This is what is so essential to flamenco. Unfortunately we did not see this spirit in La Guarida del Angel. The performers were skilled technically but the love was not there. And when there is no love, there is no flamenco, just technical execution of music and dance. This was a great shame especially as La Guarida del Angel, an old synagogue, gave the evening such an amazing backdrop.

IMG_20180729_003350_915
Show in Las Carboneras with Pino Losada, Lucía de Miguel, Triana Maciel and others

 

For setting La Guarida del Angel had one over Las Carboneras, but if you wish to see flamenco with a feeling, I cannot recommend a visit, especially during the tourist season in August. The case may be different during flamenco festival season, I urge you to go and see. When it comes to tablaos in Madrid, Las Carboneras was artistically every bit as good as Casa Patas, which I have visited before on numerous occasions. However, if you wish to have dinner or enjoy a few drinks, I do recommend Casa Patas for its more economic prices and amazing food. Having said that, with either one, you cannot go wrong. The talent will be there which ever you choose.

 

 

 

Jerezin sherrybodegoista

Sana sherry on englanninkielinen käännös nimestä Jerez. Sherry on siis yhtä kuin Jerezin viini. Tämän viinin monipuolisuus on ollut Suomessa aiemmin hyvin vähän tunnettu ja se on nähty lähinnä englantilaisten vanhempien rouvien juomana. Todellisuudessa sherry on kuitenkin todella monipuolinen viini, jota tuotetaan Jerez de la Fronteran, Puerto de Santa Marían ja Sanlúcar de Barramedan kaupungeissa, Espanjassa palomino-, moscatel- ja Pedro Ximénez-rypäleistä. Sherrystä löytyykin jokaiselle jotakin aina hiivakerroksen (flor) suojelemista, viileistä ja vaaleista finoista ja manzanilloista, todella makeisiin ja rusinaisiin Pedro Ximénez -viineihin. Omat suosikkini löytyvätkin näistä ääripäistä, mutta “välimalleja” löytyy myös hapetetuista kuivista amontilladoista ja olorosoista keskimakeisiin cream sherryihin.

20180826_122609
Lustaun viehättävä sisäpiha

 

 

Jerezissä vieraillessa on lähestulkoon “pakko” vierailla sherrybodegassa ja vaihtoehtoja on todella runsaasti. Me vierailimme viiden päivän vierailullamme kahdessa, premiumsherryistään tunnetussa Lustaun viinitalossa ja varmasti yhdessä maailman tunnetuimmista bodegoista, Gonzalez-Byassin viinitalossa. Tämä suuri sherryviinitalo tunnetaan Suomessa ja maailmalla, parhaiten lippulaivatuotteestaan Tio Pepe -finosta. Tällä nimellä myydään mys bodegakierrokset ja Tio Pepe -tuotteita löytyy pullonkorkeista ja magneeteista aina muistivihkoihin, kyniin ja hiirimattoihin.

20180826_122515
Bodegas Gonzalez-Byassin Tio Pepe on yksi maailman tunnetuimmista sherrybrändeista

 

Nämä kaksi sherrytaloa olivat vierailijalle sopivan erilaisia. Vaikka molemmilla vierailuilla vierailtiin viinikellareissa ja käytiin läpi sherryn valmistukselle ominainen criadera-solera -kypsytyssysteemi, näkyi erityisesti viinitalon koko ja tunnettuus kierroksella. Lustaulla kierrokselle tulevat vierailijat vastaanotettiin toimistotiloissa ja kierrokselle osallistui noin 10 henkilöä. Peruskierrokseen sisältyi yhteensä 8 viinin maistelu yhdistetyssä viinitupa-viinikauppatilassa. Valikoimassa on myös 12 viinin maistelu, mutta peruskierroksella pääsi todella laajasti tutustumaan tuotteisiin. Sherryt olivat selkeästi myös premiumtuotantoa ja talon parhaitakin tuotteita esiteltiin vierailijoille. Jokainen viini maistatettiin erikseen esitellen sen parhaita puolia. Pyynnöstä sai myös maistaa esimerkiksi bodegan viinietikoita ilman eri maksua.

20180826_122501
Lustaun peruskierroksen maistajaiset

Lustaun kierroksessa oli tiettyä intiimiyttä, mikä puuttui Tio Pepen kierroksesta täysin. Noin kymmenen minuutin välein lähti kierroksia espanjaksi, englanniksi ja saksaksi. Vierailuun sisältyi noin 15 minuutin videoesittely, jossa bodegan tarinaa kertoi perustajan setä, tuo alkuperäinen “tío Pepe” sekä juna-ajelu ympäri bodegan tiluksia. Itselleni parasta antia oli kuitenkin viinikellareissa vierailu. Vaikka edellisenä päivänä Lustaun kierroksella criadera-solera -kypsytys olikin jo käyty läpi varsin yksityiskohtaisesti, jaksoi sen kuunnella Gonzalez-Byassilla vielä uudelleenkin. Tio Pepen kierrokseen sisältyy automaattisesti vain kahden viinin maistelu, mutta lisämaksusta voi lisätä kaksi ylimääräistä viiniä ja pienehkön tapaslautasen. Viini- ja tuotekauppa ovat erillisessä tilassa ja tuotteita on laidasta laitaan.

20180826_122540
Gonzalez-Byassin viinimaistajaiset

Oli täysin sattumaa, että valintamme osui kahteen näin erilaiseen viinibodegaan. Itse koin tämän sattuman todella osuvaksi, sillä pääsin tutustumaan kahteen täysin erilaiseen tapaan esitellä kaupungin tärkeää kulttuuriperintöä. Vaikka Lustaun kierros olikin minulle huomattavasti antoisampi, voin lämpimästi suositella myös Gonzalez-Byassin kierrosta, jos sherryn tuotanto ei ole kovin tuttua ja haluaa tutustua asiaan suuremman brändin kautta. Kaupungista löytyy myös muun muassa Harvey’sin sherrybodega, joka tunnetaan Suomessa Harvey’s Bristol Cream -sherrystaan. Omiin suosikkeihini tuo sherry ei kuulu, mutta ehkäpä jokin toinen kerta käyn tutustumassa heidän tuotantoonsa. Jokainen tehköön omat valintansa bodegan suhteen, mutta sherrybodega vierailua suosittelen Jerez de la Fronterassa ehdottomasti!

 

 

Instagram Travel Thursday / Tänne haluaisin palata

Madrid aina mielessäin…

Ah Madrid, kaupunki, jossa olen käynyt lukemattomia kertoja ja jonne olen aina valmis palaamaan. Jopa niin, että kummastellessani puolisolleni, miksi emme käy enemmän ulkona, hän kysyy, haluanko ennemmin Helsingissä ravintolaan vai matkalle Madridiin. Vastaus on taattu joka kerta! Kävin kaupungissa ensimmäistä kertaa vuonna 2005 ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vuosien varrella rakkauttani on lisännyt vuonna 2009 alkanut intohimoinen flamencoharrastukseni ja näistä kahdesta tämä blogipostaus nyt kertoo, Madridista ja flamencomatkailusta Amor de Dios -flamencoakatemiassa.

IMG_20180429_133921_336
La Isabelita -muraali Antón Martin -kauppahallin seinässä. Tässä rakennuksessa sijaitsee legendaarinen Amor de Dios -flamencoakatemia.

Madrid on kaupunki, jossa ei tarvitse (ellei halua) juosta lukemattomissa nähtävyyksissä vaan uskomattoman kauniista kaupungista, sinisestä taivaasta ja eläväisestä tunnelmasta voi ja kannattaa nauttia toreilla ja puistoissa. Yksi omista suosikkipaikoistani Madridissa on Templo de Débod, jonka puistosta avautuvia auringonlaskuja ja näköalaa Casa de Campo -puistoon ja kuninkaanlinnalle monet suuntaavat katsomaan iltaisin. Kaunis on myös Almudenan katedraali kuninkaanlinnaa vastapäätä. Katedraali loistaa kauniin vaaleana päivisin ja kullanhohtoisena auringonlaskun jälkeen.

IMG_20180404_203617_589
Templo de Débod
IMG_20180429_140422_171
Catedral de Santa María la Real de la Almudena

Upean tunnelman ja kauneutensa lisäksi Madrid on minulle nykyään myös rakas flamencoharrastukseni kautta. Legendaarinen Amor de Dios -akatemia on hyvin tunnettu myös Helsingin piireissä ja minäkin uskaltauduin vuonna 2016 lähes seitsemän vuoden harrastuksen jälkeen koululle Helsingissäkin vierailleiden huippumaestrojen María Juncalin ja Alfonso Losan johtamalle Veranos Flamencos de Amor de Dios -kesäkurssille. Osallistuin kokonaisuudessaan neljän viikon koulutusrupeaman ensimmäiselle viikolle keskitasolle (joka vastaa Suomessa noin ylempää jatkotasoa), mikä tarkoitti neljän tunnin yhtäjaksoista treenirupeamaa maanantaista perjantaihin. Vierailevana opettajana tuolla viikolla oli erittäin vaativa Rafael Estevez, jonka kurssista selviämistä pidän edelleen sitkeyden ja periksiantamattomuuden osoituksena. Sen verran kova koulu nuo viisi tuntia olivat kaltaiselleni perfektionistille. Viikon lopussa, varpaat muussina ja sydän onnesta pakahtuen, vannoin palaavani joku vuosi. Ehkä en vielä tänä vuonna, mutta kuitenkin…

IMG_20180405_114044_941
“Älä mukaudu muottiin, etsi oma tyylisi!” lukee Amor de Dios -akatemiaan nousevan portaikon ikkunassa.

Madridissa on myös oiva tilaisuus nähdä flamencoa, niin sanottuja tablaoita on kaupungissa useita ja monet niistä ovat varsin tasokkaita. Suuria nimiä nousee lavalle päivittäin ja kaltaiselleni “aficionadolle” kattaus on aikamoinen. Suosittelen tablaoita myös flamencoa tuntemattomalle, mikäli haluaa nähdä jotain todella espanjalaista. Omaksi valinnakseni useimmiten on valikoitunut Casa Patas -tablao, joka on yksi kaupungin tunnetuimmista ja tablaon ravintolassa olemme puolisoni kanssa nauttineet myös herkullisia illallisia ennen iltakymmenen näytöstä. Ehkäpä ensi kerralla valitsen jonkin muun tablaon, omaa valintaani ohjaa hinta-laatusuhteen lisäksi myös esiintymisvuorossa oleva artisti, mutta Casa Patasta voin suositella kenelle tahansa.

IMG_20180404_184933_521
Casa Patas -flamencotablao

Tänäkin kesänä piipahdan Madridissa vähintäänkin muutaman päivän ajan, vaikka varsinainen kohteemme on tällä kertaa Jerez de la Fronteran kaupunki Andalusiassa. Tuosta matkasta ja flamencotunneista flamencon kehtona tunnetussa Jerezissä paljon lisää tässä blogissa myöhemmin tänä vuonna!

Viva Madrid! Viva el arte flamenco!

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda.

IGTT_logo

Flamenco in Barcelona

This text is from summer of 2015 when I had my first flamenco classes in Spain while living in Barcelona for two months. The text has previously been published in Minna en el Mundo on 28.7.2015. It can also be found in the Minna en el Mundo -section of this blog.

On this trip I also got to experience what it is like to take flamenco classes in its original environment. Really exciting! From Cornellà de Llobregat, near Barcelona, I managed to find a school that had courses by renowned flamenco maestros during the weekends. My first experience with the school was quite astounding as when I arrived for the first class, I found that it had started a half an hour too early. Spanish sense of time upside down…

WP_20150628_001
Escuela de Flamenco Paca García

I took part in two so called master classes, short courses of two days. My first teacher was a really sweet and incredibly talented yound bailaora from Jerez, Gema Moneo. She taught us a really fiery bulerias, well, I don’t know if taught is the right way to say it… Maybe she showed us what she wanted and then we had to try to comply. Really not my strongest skill… but at least I got to practise that! The second course was taught by Alfonso Losa, who was at least a bit familiar from his course in Helsinki in March. Losa taught us three hours of bulerias on Saturday and three hours of tangos on Sunday and a bit of technique in the beginning of each day. The material was typical Losa, I felt like I should have been moving into three directions at once. However, the persistent technique training from the spring paid of as Losa did show me that my technique was quite good although there is a lot of work to be done with my speed.

I did not manage to learn or memorize a lot of material from these two courses but the most important thing was that I had the courage to go and that I survived in really tough company in a completely unfamiliar surroundings. I learned once again how much I can already do and, on the other hand, got a reminder of how much there is still to learn. But, I have the rest of my life to learn! And the most important lesson was that it was not the end of the world that I did not learn everything. In fact, it wouldn’t have been the end of the world if I hadn’t managed to learn any material at all!