Sol y Sombra Blog on matkoja, elämyksiä ja matkavinkkejä. Flamenco on elämäntapa ja Espanja intohimo, mutta matkoilla käydään myös muualla. Kotipaikkani Helsinki on tärkeä tutkimuskohde. Matkaseurana useimmiten puoliso. Kun en matkusta tai tanssi flamencoa, kokkaan! Parhaat reseptini jaan "kuukauden reseptit" -sivulla. Previous blog ranked #24 of top flamenco blogs to follow. Flamenco content in English under Minna en el Mundo.
Lokakuussa illat alkavat pimetä ja iltapalalle tuo lohtua tulisen maukas, pohjois-espanjalainen pan preñao, chorizolla ja paprika-sipulipaistoksella täytetty kotitekoinen leipä. Leipä sopii hyvin myös osaksi tapaspöytää. Kasvissyöjä korvaa chorizon esimerkiksi soijachorizolla.
Resepti löytyy kuukauden reseptit -sivulta.
Syyskuussa nautitaan pintxoja. Pintxot tai pinchot ovat Baskimaan erikoisuus. Näiden tapasten nimi tulee niitä koossa pitävistä hammastikuista. Pintxoja valitaan tapasbaarien tiskiltä ja ne laskutetaan lopussa hammastikkujen määrän mukaan. Pintxoja voi tehdä myös kotona ja sopivat erityisen hyvin esimerkiksi illanistujaisiin. Julkaisen omien suosikkipintxojeni reseptit ja annan myös vinkkejä miten nämä pintxot muokataan kasvissyöjän suuhun sopiviksi.
Reseptit löytyvät tuttuun tapaan kuukauden reseptit-sivulta.
This post will also be published in the Minna en el Mundo -section of this blog.
Some might think that it is nearly insane to willingly travel to Spain at the hottest time of the year, but for me, the turn of July to August is the time of the best flamenco courses. For this reason, it is also the time to travel to Spain.
Having missed maestra Rafaela Carrasco‘s courses at the XX Helsinki Flamenco Festival in February, I was enthralled to attend her summer courses in Centro de Baile Jerez at the beginning of August. And she was every bit as wonderful as I had heard. A true professional with a deep understanding of the tradition of flamenco, she was able to teach us a not only the technique of flamenco but also a fabulous tangos de malaga choreography in five days. To describe her skill and warmth in words is difficult but to say that she is unique would perhaps do her the most justice. What a joy to learn from her, but also, what a joy to finally visit Jerez and to study in Centro de Baile Jerez, a school so well run by its owners.
In Madrid I returned to the prestigious and legendary Amor de Dios flamenco academy to attend shortly the fifth edition of Veranos Flamencos de Amor de Dios directed by maestros María Juncal and Alfonso Losa who I have had the pleasure to study with before both in Helsinki and in Madrid. To study especially technique with María Juncal is always a revelation with her strong feet but also a very feminine body work which is a skill I increasingly notice I need. Alfonso Losa with his pedagogical skill is always a pleasure to study with and we will see him in Helsinki again soon. I was also fortunate to study these few days with maestra La Lupi whose emphasis on the feeling of flamenco and understanding of music made her solea de Cadíz even more inspiring to learn.
Even though we are fortunate to study in Helsinki with fabulous teachers and to have frequent visits of Spanish maestros, I find it inspiring to study and see flamenco in its home country. To see and study flamenco in Spain is to see and study it in its own cultural context. Therefore it is also important for me to see tablao performances when in Spain. I am of course lucky enough to have as my traveling partner a husband who recognizes this need and is willing to assist. Therefore we saw flamenco both in Madrid in Tablao Las Carboneras and in Jerez de la Frontera in La Guarida del Angel.
Madrid has a vast array of renowned tablaos with talented performers frequenting them. Tablao Las Carboneras is one of them and we were lucky enough to see Nino de los Reyes – another flamenco star I have had the pleasure to learn from – performing with his wife Triana Maciel and other great performers such as Pino Losada in guitar. Although I was enthralled to see these great performers, I was especially touched by the spirit and the love between them. This is what is so essential to flamenco. Unfortunately we did not see this spirit in La Guarida del Angel. The performers were skilled technically but the love was not there. And when there is no love, there is no flamenco, just technical execution of music and dance. This was a great shame especially as La Guarida del Angel, an old synagogue, gave the evening such an amazing backdrop.
For setting La Guarida del Angel had one over Las Carboneras, but if you wish to see flamenco with a feeling, I cannot recommend a visit, especially during the tourist season in August. The case may be different during flamenco festival season, I urge you to go and see. When it comes to tablaos in Madrid, Las Carboneras was artistically every bit as good as Casa Patas, which I have visited before on numerous occasions. However, if you wish to have dinner or enjoy a few drinks, I do recommend Casa Patas for its more economic prices and amazing food. Having said that, with either one, you cannot go wrong. The talent will be there which ever you choose.
Sana sherry on englanninkielinen käännös nimestä Jerez. Sherry on siis yhtä kuin Jerezin viini. Tämän viinin monipuolisuus on ollut Suomessa aiemmin hyvin vähän tunnettu ja se on nähty lähinnä englantilaisten vanhempien rouvien juomana. Todellisuudessa sherry on kuitenkin todella monipuolinen viini, jota tuotetaan Jerez de la Fronteran, Puerto de Santa Marían ja Sanlúcar de Barramedan kaupungeissa, Espanjassa palomino-, moscatel- ja Pedro Ximénez-rypäleistä. Sherrystä löytyykin jokaiselle jotakin aina hiivakerroksen (flor) suojelemista, viileistä ja vaaleista finoista ja manzanilloista, todella makeisiin ja rusinaisiin Pedro Ximénez -viineihin. Omat suosikkini löytyvätkin näistä ääripäistä, mutta “välimalleja” löytyy myös hapetetuista kuivista amontilladoista ja olorosoista keskimakeisiin cream sherryihin.
Jerezissä vieraillessa on lähestulkoon “pakko” vierailla sherrybodegassa ja vaihtoehtoja on todella runsaasti. Me vierailimme viiden päivän vierailullamme kahdessa, premiumsherryistään tunnetussa Lustaun viinitalossa ja varmasti yhdessä maailman tunnetuimmista bodegoista, Gonzalez-Byassin viinitalossa. Tämä suuri sherryviinitalo tunnetaan Suomessa ja maailmalla, parhaiten lippulaivatuotteestaan Tio Pepe -finosta. Tällä nimellä myydään mys bodegakierrokset ja Tio Pepe -tuotteita löytyy pullonkorkeista ja magneeteista aina muistivihkoihin, kyniin ja hiirimattoihin.
Nämä kaksi sherrytaloa olivat vierailijalle sopivan erilaisia. Vaikka molemmilla vierailuilla vierailtiin viinikellareissa ja käytiin läpi sherryn valmistukselle ominainen criadera-solera -kypsytyssysteemi, näkyi erityisesti viinitalon koko ja tunnettuus kierroksella. Lustaulla kierrokselle tulevat vierailijat vastaanotettiin toimistotiloissa ja kierrokselle osallistui noin 10 henkilöä. Peruskierrokseen sisältyi yhteensä 8 viinin maistelu yhdistetyssä viinitupa-viinikauppatilassa. Valikoimassa on myös 12 viinin maistelu, mutta peruskierroksella pääsi todella laajasti tutustumaan tuotteisiin. Sherryt olivat selkeästi myös premiumtuotantoa ja talon parhaitakin tuotteita esiteltiin vierailijoille. Jokainen viini maistatettiin erikseen esitellen sen parhaita puolia. Pyynnöstä sai myös maistaa esimerkiksi bodegan viinietikoita ilman eri maksua.
Lustaun kierroksessa oli tiettyä intiimiyttä, mikä puuttui Tio Pepen kierroksesta täysin. Noin kymmenen minuutin välein lähti kierroksia espanjaksi, englanniksi ja saksaksi. Vierailuun sisältyi noin 15 minuutin videoesittely, jossa bodegan tarinaa kertoi perustajan setä, tuo alkuperäinen “tío Pepe” sekä juna-ajelu ympäri bodegan tiluksia. Itselleni parasta antia oli kuitenkin viinikellareissa vierailu. Vaikka edellisenä päivänä Lustaun kierroksella criadera-solera -kypsytys olikin jo käyty läpi varsin yksityiskohtaisesti, jaksoi sen kuunnella Gonzalez-Byassilla vielä uudelleenkin. Tio Pepen kierrokseen sisältyy automaattisesti vain kahden viinin maistelu, mutta lisämaksusta voi lisätä kaksi ylimääräistä viiniä ja pienehkön tapaslautasen. Viini- ja tuotekauppa ovat erillisessä tilassa ja tuotteita on laidasta laitaan.
Oli täysin sattumaa, että valintamme osui kahteen näin erilaiseen viinibodegaan. Itse koin tämän sattuman todella osuvaksi, sillä pääsin tutustumaan kahteen täysin erilaiseen tapaan esitellä kaupungin tärkeää kulttuuriperintöä. Vaikka Lustaun kierros olikin minulle huomattavasti antoisampi, voin lämpimästi suositella myös Gonzalez-Byassin kierrosta, jos sherryn tuotanto ei ole kovin tuttua ja haluaa tutustua asiaan suuremman brändin kautta. Kaupungista löytyy myös muun muassa Harvey’sin sherrybodega, joka tunnetaan Suomessa Harvey’s Bristol Cream -sherrystaan. Omiin suosikkeihini tuo sherry ei kuulu, mutta ehkäpä jokin toinen kerta käyn tutustumassa heidän tuotantoonsa. Jokainen tehköön omat valintansa bodegan suhteen, mutta sherrybodega vierailua suosittelen Jerez de la Fronterassa ehdottomasti!
Hellekesä. Se on sana, jolla tätä kesää voi parhaiten kuvailla. Harvoin on koti-Suomessa ollut niin kuuma, että Espanjaan lähtiessä yhtenä suurimmista toiveista on päästä nauttimaan ilmastoidusta hotellihuoneesta. Kun saavuimme Madridiin heinäkuun lopussa, oli siellä vielä varsin siedettävät alle 35-astetta ja mikä olikaan sen ihanampaa kuin päästä nauttimaan lempikaupunkini lisäksi ilmastoinnista Hotel Cortezossa! Tuosta hotellista ei ole muutenkaan pahaa sanottavaa ja sijainti Plaza Jacinto Benaventen kupeessa oli mainio!
Madridista siirryimme Jereziin ja siellä ensimmäisenä iltana mietin jopa olisinko tarvinnut pitkähihaisen illalliselle mukaan. Tuosta tuntemuksesta pääsin eroon kuitenkin seuraavina päivinä kun lämpötila nousi yli +40-asteeseen. 🙂 Pääsimme siis Jerezissä nauttimaan ilmastoidusta, tilavasta hotellihuoneestamme sekä hotellimme Hotel Jerezin uima-altaasta.
Kun matkustaa Espanjaan kesällä, etenkin heinä-elokuun vaihteessa, oppii nopeasti ymmärtämään siestan tärkeyden. Tämän kesän helle oli meillekin omaa luokkaansa, emme nimittäin kovinkaan usein vietä tuntikausia hotellihuoneessa keskellä päivää. Jerezissä hotellin lisäksi oivia paikkoja “paeta” hellesäätä, on vierailla kaupungin sherrybodegoissa. Vierailimme kahdessa, premiumsherryihin erikoistuneessa Lustaussa sekä Tio Pepe -sherrystään tunnetussa Gonzalez-Byassissa. Näistä lisää myöhemmässä postauksessa. Myös museot ja ilmastoidut ravintolat tarjoavat usein helpotusta hellesäähän. Me tosin päädyimme Jerezissä vierailemaan Círcuito de Velocidad de Jerezissä, eli moottoriradalla sekä Jerezin Alcazar -linnoituksessa. Mielenkiintoisia ja antoisia nähtävyyksiä molemmat, mutta superhelteellä on moottoriradan asfaltti noin +60-asteista ja linnoituksen puisetkin kaiteet niin kuumia, ettei niihin paljain käsin voi koskea.
Madridissa helpotusta helteeseen tarjoaa niin puistot kuin museotkin. Erityisesti sunnuntaisin voi suunnata Retiro-puistoon, jossa myös paikalliset viettävät vapaa-aikaa. Varjoisa paikka tekojärven vieressä olevalta terassilta, kylmä juoma ja hyvä kirja, mitäpä muuta sitä tarvitsee! Suosikkeihini Madridissa kuuluu myös Templo de Débod, erityisesti auringonlaskun aikaan. Näköalatorni Faro de Moncloa tarjoaa viilennyksen lisäksi uskomattomia näkymiä kaupunkiin ja viereinen Museo de Ámerica näkökohtia Espanjan historiaan siirtomaavaltana. Suosittelen molempia, oli hellettä tai ei!
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, myös treenisalit osoittautuivat tänä kesänä paikoiksi, joissa hellettä pystyi pakenemaan. Toki flamencotreenit niin Jerezissä kuin Madridissa olivat hikisiä, mutta salit ovat ilmastoituja ja lisäksi treenihiki on paljon helpompaa kestää kuin nihkeä, hellehiki. Treenirupeaman jälkeen on ihana suunnata hammamiin, jollainen löytyy niin Jerezistä kuin Madridista. Me nautimme hiljaisuudesta ja vilvoittavista vesistä Madridin Hammam al-Andalusissa. Ihanaa!
Tämä kesä ja reissumme muistuttikin minua jälleen siitä, miten erilaista kuumuus voi olla eri paikoissa. On Madridin ja Jerezin kuiva ja kaikkea syleilevä kuumuus, on Cadizin nihkeä, meri-ilmasta johtuva kuumuus ja Suomen pistävämpi, paikallisempi kuumuus. Oli kuumuus millaista tahansa, voinemme todeta, että kuumaa oli, poikkeuksellinen kesä kaiken kaikkiaan. Syksyn viileneviä iltoja siis odotellessa!
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda.
p.s. Blogiani voi nyt seurata myös Blogit.fi ja Bloglovin’ -palveluiden kautta!
Lomat on ohi ja on aika pikkuhiljaa rauhoittua syksyyn. Myös Sol y Sombra palaa pikkuhiljaa arkeen. Iltojen viiletessä on kuitenkin vielä aikaa juhlistaa kesää juhla-aterialla, johon kuuluu porsaanfilettä hunajan ja vuohenjuuston kera sekä lisukkeena espanjalaista pinaatti-pekoni-auringonkukkapaistosta. Myös lohkoperunat sopivat ateriaan erinomaisesti. Kasvissyöjä tai lihansyönnin vähentäjä nautiskelee pinaatti-auringonkukkapaistoksesta ja vuohenjuustosta ilman porsaanfilettä ja pekonia.
Reseptit löytyvät tuttuun tapaan kuukauden reseptit -sivulta.
Ah Madrid, kaupunki, jossa olen käynyt lukemattomia kertoja ja jonne olen aina valmis palaamaan. Jopa niin, että kummastellessani puolisolleni, miksi emme käy enemmän ulkona, hän kysyy, haluanko ennemmin Helsingissä ravintolaan vai matkalle Madridiin. Vastaus on taattu joka kerta! Kävin kaupungissa ensimmäistä kertaa vuonna 2005 ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vuosien varrella rakkauttani on lisännyt vuonna 2009 alkanut intohimoinen flamencoharrastukseni ja näistä kahdesta tämä blogipostaus nyt kertoo, Madridista ja flamencomatkailusta Amor de Dios -flamencoakatemiassa.
Madrid on kaupunki, jossa ei tarvitse (ellei halua) juosta lukemattomissa nähtävyyksissä vaan uskomattoman kauniista kaupungista, sinisestä taivaasta ja eläväisestä tunnelmasta voi ja kannattaa nauttia toreilla ja puistoissa. Yksi omista suosikkipaikoistani Madridissa on Templo de Débod, jonka puistosta avautuvia auringonlaskuja ja näköalaa Casa de Campo -puistoon ja kuninkaanlinnalle monet suuntaavat katsomaan iltaisin. Kaunis on myös Almudenan katedraali kuninkaanlinnaa vastapäätä. Katedraali loistaa kauniin vaaleana päivisin ja kullanhohtoisena auringonlaskun jälkeen.
Upean tunnelman ja kauneutensa lisäksi Madrid on minulle nykyään myös rakas flamencoharrastukseni kautta. Legendaarinen Amor de Dios -akatemia on hyvin tunnettu myös Helsingin piireissä ja minäkin uskaltauduin vuonna 2016 lähes seitsemän vuoden harrastuksen jälkeen koululle Helsingissäkin vierailleiden huippumaestrojen María Juncalin ja Alfonso Losan johtamalle Veranos Flamencos de Amor de Dios -kesäkurssille. Osallistuin kokonaisuudessaan neljän viikon koulutusrupeaman ensimmäiselle viikolle keskitasolle (joka vastaa Suomessa noin ylempää jatkotasoa), mikä tarkoitti neljän tunnin yhtäjaksoista treenirupeamaa maanantaista perjantaihin. Vierailevana opettajana tuolla viikolla oli erittäin vaativa Rafael Estevez, jonka kurssista selviämistä pidän edelleen sitkeyden ja periksiantamattomuuden osoituksena. Sen verran kova koulu nuo viisi tuntia olivat kaltaiselleni perfektionistille. Viikon lopussa, varpaat muussina ja sydän onnesta pakahtuen, vannoin palaavani joku vuosi. Ehkä en vielä tänä vuonna, mutta kuitenkin…
Madridissa on myös oiva tilaisuus nähdä flamencoa, niin sanottuja tablaoita on kaupungissa useita ja monet niistä ovat varsin tasokkaita. Suuria nimiä nousee lavalle päivittäin ja kaltaiselleni “aficionadolle” kattaus on aikamoinen. Suosittelen tablaoita myös flamencoa tuntemattomalle, mikäli haluaa nähdä jotain todella espanjalaista. Omaksi valinnakseni useimmiten on valikoitunut Casa Patas -tablao, joka on yksi kaupungin tunnetuimmista ja tablaon ravintolassa olemme puolisoni kanssa nauttineet myös herkullisia illallisia ennen iltakymmenen näytöstä. Ehkäpä ensi kerralla valitsen jonkin muun tablaon, omaa valintaani ohjaa hinta-laatusuhteen lisäksi myös esiintymisvuorossa oleva artisti, mutta Casa Patasta voin suositella kenelle tahansa.
Tänäkin kesänä piipahdan Madridissa vähintäänkin muutaman päivän ajan, vaikka varsinainen kohteemme on tällä kertaa Jerez de la Fronteran kaupunki Andalusiassa. Tuosta matkasta ja flamencotunneista flamencon kehtona tunnetussa Jerezissä paljon lisää tässä blogissa myöhemmin tänä vuonna!
Viva Madrid! Viva el arte flamenco!
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda.
This text is from summer of 2015 when I had my first flamenco classes in Spain while living in Barcelona for two months. The text has previously been published in Minna en el Mundo on 28.7.2015. It can also be found in the Minna en el Mundo -section of this blog.
On this trip I also got to experience what it is like to take flamenco classes in its original environment. Really exciting! From Cornellà de Llobregat, near Barcelona, I managed to find a school that had courses by renowned flamenco maestros during the weekends. My first experience with the school was quite astounding as when I arrived for the first class, I found that it had started a half an hour too early. Spanish sense of time upside down…
I took part in two so called master classes, short courses of two days. My first teacher was a really sweet and incredibly talented yound bailaora from Jerez, Gema Moneo. She taught us a really fiery bulerias, well, I don’t know if taught is the right way to say it… Maybe she showed us what she wanted and then we had to try to comply. Really not my strongest skill… but at least I got to practise that! The second course was taught by Alfonso Losa, who was at least a bit familiar from his course in Helsinki in March. Losa taught us three hours of bulerias on Saturday and three hours of tangos on Sunday and a bit of technique in the beginning of each day. The material was typical Losa, I felt like I should have been moving into three directions at once. However, the persistent technique training from the spring paid of as Losa did show me that my technique was quite good although there is a lot of work to be done with my speed.
I did not manage to learn or memorize a lot of material from these two courses but the most important thing was that I had the courage to go and that I survived in really tough company in a completely unfamiliar surroundings. I learned once again how much I can already do and, on the other hand, got a reminder of how much there is still to learn. But, I have the rest of my life to learn! And the most important lesson was that it was not the end of the world that I did not learn everything. In fact, it wouldn’t have been the end of the world if I hadn’t managed to learn any material at all!
Nämä vinkit on alunperin julkaistu edellisen blogini Minna en el Mundon Mundo-osiossa vuonna 2015.
Pohjois-Espanjassa sijaitseva Bilbao tunnetaan parhaiten Guggenheim-museosta, mutta kaupunki on muutenkin mukava matkakohde pitkälle viikonlopulle. Olimme erityisen ilahtuneita upeasta ruokatarjonnasta ja ravintoloiden edullisesta hintatasosta. Baskimaalla tulee syödä tietenkin pintxoja, pieniä täytettyjä leipä- ja suolapaloja, joita pitää yhdessä hammastikku. Pintxoista saa helposti koottua maukkaan ja vaihtelevan aterian. Säästä hammastikut, maksat niiden määrän mukaan!
Ravintolat:
Päiväretki:
San Sebastian on viehättävä rantakaupunki lyhyehkön bussimatkan päässä Bilbaosta. Kauniissa kaupungissa on mukava nauttia niin upeasta Conchan rannasta kuin herkullisista pintxoista ja merenelävistäkin.
Madrid-vinkkini olen viimeksi päivittänyt kesällä 2016 ja ne on aiemmin julkaistu Minna en el Mundon Mundo-palstalla.
“De Madrid al Cielo”
Ihana Madrid on ehdoton lempikohteeni, jossa parasta on vain katsella elämänmenoa ja nauttia kirkkaansinisestä taivaasta ja katsella kaunista arkkitehtuuria.
Flamenco Tablao Casa Patas
Autenttinen flamenco tablao Lavapiésin kaupunginosassa Madridin keskustassa. Ennen esitystä on mahdollista myös nauttia illallista. Varaus suositeltava. Lippuun sisältyy yksi juoma.
Templo de Débod
Egyptistä Madridiin kuljetettu temppeli, jota ympäröivästä puistosta on upea näköala kuninkaanlinnalle. Suositeltava auringonlaskun aikaan, mutta kaunis myös päivällä. Erityisen ihastuttava paikka ihailla Madridin kaunista taivasta.
Baños Arabes – Hammam Al Andalus
Uusi tuttavuus ja todella ihana sellainen on Calle de Toledolla sijaitseva Baños Arabes Hammam al-andalus. Puolentoista tunnin aikana voi nauttia etukäteen varatusta hieronnasta ja lämmin-kuuma-kylmä -altaista ja turkkilaisesta saunasta.
Sunnuntai: Rastro & Retiro / Sunday: Rastro & Retiro
El Rastro -kirpputori järjestetään sunnuntaiaamupäivisin La Latinan kaupunginosassa. Rastrolla kiertelyn jälkeen nautitaan tapaksia ja vermuttia Calle de la Cava Bajalla tai lähikaduilla. Alkuillasta suunnataan El Parque del Buen Retiroon nauttimaan picniciä, soutelemaan järvellä tai vain rentoutumaan.
Plaza Matute
Pikkuruinen Plaza Matute aivan entisen suosikkimme Plaza de Santa Anan kupeessa hakkaa kilpailijansa täysin. Suosikeiksemme aukiolla osoittautuivat drinkkibaari El Imperfecto, ravintola Matute ja gourmethampurilaisravintola Alta Burguersía. Matutesta mainittakoon, että sieltä saa aivan erinomaisen lounaan 10 eurolla (terassiruokailusta tulee +1 euro). Suosittelen!
Päiväretki: Toledo
Espanjan vanha pääkaupunki, Toledo, on upea sekoitus kristittyjen, maurien ja juutalaisten historiaa noin puolen tunnin junamatkan päässä Madridista.
La Azotea del Círculo de Bellas Artes
Terassille on pääsymaksu ja palvelun taso ei päätä huimaa, mutta Círculo de Bellas Artes -taidekeskuksen kattoterassilta on upeat näköalat kauniiseen kaupunkiin.
Sol y Sombra Blog 