Kaunis kesäkaupunki Gdansk

Viime viikonloppuna teimme ystävien kanssa muutaman päivän reissun Gdanskiin. Kaupunki valikoitui 40-vuotisjuhlavuotemme matkakohteeksi lähinnä lyhyiden lentojen ja edullisen hintatason vuoksi eikä suuria ennakko-odotuksia ollut. Toki olin kuullut kaupungista vain hyvää ja muutamia blogeja selaamalla mielikuva mukavasta matkakohteesta oli vahvistunut, mutta yllätyimme todella positiivisesti siitä, miten kaunis ja helposti lähestyttävä kaupunki olikaan. Tässä muutamia vinkkejä kaupunkiin, joka etenkin alkukesän auringonpaisteessa oli todella viehättävä.

Jokiranta

Gdansk sijaitsee Motlava-joen rannalla ja jokirannassa onkin laaja kirjo mukavia, suht edullisiakin ravintoloita. Olimme valinneet majoituksemme aivan joen tuntumasta ja plussana upeasta asunnostamme oli jokinäköala. Jokirannassa sijaitsee myös yksi Gdanskin tärkeimmistä nähtävyyksistä, vanha nosturi, joka nykyisin on osa kaupungin merenkulkumuseota.

20190608_120243 – kopio
Zuraw. Nosturi jokilaivasta kuvattuna.

Joelle pääsee myös risteilemään ja kävelysiltaa pitkin pääsee tutustumaan Olowianka-saarelle, jossa ihmiset käyvät ottamassa selfieitä ja ajelemassa maailmanpyörässä. Selfiet jäivät tällä kertaa meiltä ottamatta, mutta pyörähdimme maailmanpyörästä ja ikuistimme näkymän myös joelta käsin.

20190608_120420
Näkymä Olowiankan saarelle samaiselta jokiveneeltä.

Myös Gdanskin vanhakaupunki viehättävine ja värikkäine rakennuksineen ja mukulakivikatuineen on näkemisen ja kokemisen arvoinen. Kaupungin tunnelma on rauhallinen ja jollain tapaa jopa romanttinen.

20190606_154906
Gdanskin vanhaa kaupunkia. Neptun-suihkulähde.

Ravintolat

Kertaakaan emme saaneet Gdanskissa hinta-laatusuhteeltaan huonoa ruokaa. Pientä päänvaivaa aiheutti yhden matkakumppanin gluteeniton kasvisruokavalio, mutta kaikista ruokailutilanteista selvittiin, tavalla tai toisella. Erityisen positiiviset muistikuvat jäivät parista paikkaa. Targ Rybny -kadulla, nautimme Fishmarket-ravintolassa maukkaat kala-ateriat ja gluteeniton kasvisruokakin valmistettiin keittiössä ilman suurempia ongelmia. Tälle suuri plussa! Ravintolan lohitartar-alkupala oli suurenmoinen ja myös melko suuri, onneksi otin pääruoaksi maistuvat, mutta ei kamalan täyttävät, sinisimpukat. Palan painikkeeksi nautittu valkoviini oli kylmää ja raikasta eikä aterian hinta (n. 30€) päätä huimannut, vaikka ei varmasti halvimmasta päästä ollutkaan.

20190607_102701

Toisen kunniamaininnan saa vanhassa kaupungissa Piwna-kadulla sijainnut Par Pod Ryba -ravintola, joka erikoistuu uuniperunoihin. Jättikokoiseen uuniperunaan löytyy 50 erilaista täytettä, joten kaikille löytyy varmasti jotakin maittavaa. Uuniperuna ja olutcocktail (tuntuivat olevan muodissa kaupungissa) täytti lounaalla vatsan erinomaisesti ja edullisesti (n. 10€). Ainoa miinus siitä, että ruokailimme ravintolan kellaritilassa, jossa painostavana päivänä oli hieman hapetonta. Ravintolalla on myös terassi ja katutasossa sijaitsevaa tilaa, mutta ilmeisen suosittu paikka oli lauantaina myöhäisella lounaalla aivan tupaten täynnä.

20190608_154855
Par Pod Ryban peruna-annos

Kävimme testaamassa myös vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevan Parlament-yökerhon ja voin sitäkin suositella. Sisäänpääsyn jälkeen ladataan kassalla kortti, jolla saa ostaa varsin kohtuuhintaista juomaa baaritiskiltä (Cosmopolitan alle 5€) ja asiakaskunta oli siistiä. Musiikkina monenlaista tanssimusaa ja parinkymmennen vuoden takaisia hittejä uusina sovituksina. Positiivinen kokemus tämäkin siis.

Päiväretki

Halusimme tutustua myös Gdanskin ympäristöön hieman, mutta emme jaksaneet lähteä pitkälle. Olimme asuntomme ikkunasta nähneet suuren merirosvolaivan seilaavan joella, joten päätimme hypätä kyytiin ja matkata Westerplatteen, jossa toisen maailmansodan alussa Saksa ja Puola kävivät ensimmäisen taistelunsa. Matka Westerplatteen merirosvolaivalla kesti n. 30 minuuttia per suunta ja maksoi edestakaisin n. 14€. Suurinpiirtein samaan hintaan pääsee myös Zegluga Gdanska -aluksilla, jotka jatkavat matkaansa myös merenrantakaupunki Sopotiin.

IMG-20190608-WA0026
Westerplatten rappeutunutta romantiikkaa. Kuva: Johanna Haapasalo.

Westerplatteen lähtiessä kannattaa huomioida, että venerannasta on melko pitkä kävelymatka varsinaiselle II maailmansodan muistomerkille. Meillä jäi lähempi tutustuminen väliin, sillä varasimme Westerplatteen lähtiessä tutustumiseen vain tunnin. Varaa siis vähintään 2 tuntia aikaa, jos muistomerkki kiinnostaa.

20190608_130244
Muistomerkin näimme vain kaukaa, kun oli käännyttävä paluumatkalle. 

Ostokset

Ostoksillekin Gdanskissa pääsee, sillä vanhan kaupungin laidalla, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä jokirannasta, sijaitsee Forum Gdansk -niminen ostoskeskus, josta löytyy sekä kansainvälisiä että puolalaisia muotimerkkejä. Hinnat kansainvälisissä liikkeissä eivät ole kovin paljon halvempia kuin Suomessa, mutta joskus on kiva päästä shoppailemaan kaukana omista kulmista.

20190607_115423
Ostoskeskuksen arkkitehtuuria. Forum Gdansk.

Tässä minun tärkeimmät vinkkini ihanaan Gdanskiin. Palaan kaupunkiin varmasti ja tutustun kaupunkiin lisää. Mieltä jäi kaivertamaan myös tutustuminen Westerplatteen lähemmin ja Sopotiinkin tekisi mieli. Onneksi kovin suurta budjettia Gdanskin matkaan ei tarvita, joten ei kun suunnittelemaan!

 

 

 

 

Pitkä viikonloppu Oslossa: Aurinkoa, nähtävyyksiä ja säästövinkkejä

Oslon flamencofestivaalin ohessa minulla oli mahdollisuus tutustua kaupunkiin, jossa olin vieraillut vain yhden päivän verran lapsena. Kuulemani perusteella odotin hurjan kallista kaupunkia ja yllätyin positiivisesti. Halvaksi kaupunkia ei missään nimessä voinut sanoa, mutta ei myöskään niin kalliiksi kuin olisi voinut kuvitella. Pitkän viikonloppumme vietimme tosin pääosin Tøyenin ja Grünerlokkan värikkäissä kaupunginosissa, ehkä kokemukseni olisi eri jos olisimme pyörineet enemmän aivan keskustassa.

IMG-20190407-WA0000
Flamencat Oslossa (matkaseurana minulla olivat flamencotanssija Elina Robinson ja flamencolaulaja Anna Murtola). Kuva Elina Robinson. 

 

Nähtävyyksiä: Oopperatalo ja Munch-museo

Flamencon lisäksi matkaamme mahtui vain hyvin harkittu määrä tutustumista Oslon nähtävyyksiin. Upealla Oopperatalolla keskustassa vierailimme toki, sitä ei kannata missään nimessä jättää väliin! Merenrannalla sijaitsevalla valoisalla oopperatalolla voisi lämpimänä päivänä viettää kauemminkin aikaa. Nyt kylmä tuuli ajoi meidät etsimään lämpöä sisätiloista. Oopperatalon viereen merenrannalle on valmistumassa myös uusi Munch-museo vuonna 2020. Tällä kertaa vierailimme vielä Munch-museossa omilla kulmillamme Tøyenissa.

IMG_20190405_144523_607
Heijastuksia oopperatalon lasipinnoista

 

Näin voit säästää

Lentokenttäjuna NSB (Vy) ja lähiliikenne Ruter app

Ensimmäisenä aamuna saavuimme Oslon keskustaan lentokentältä lähijunalla. Tässä säästimme pitkän pennin kuin joka paikassa mainostetun Flytogetin sijaan valitsimme NSB:n junan. NSB toimii nykyään yhdessä lähibussien kanssa nimellä Vy. Älä siis lentokentällä osta junalippua Flytogetilta vaan kävele muutama metri pidemmälle, säästö on huomattava, 10 euron luokkaa per suunta! NSB:n henkilökunta oli myös äärimmäisen ystävällistä, senkin vuoksi voin valtion rautateitä suositella. Lisäksi NSB:n junalippu käy myös muihin Oslon julkisiin kulkuvälineisiin ja vaihtoaika on jopa 2,5h. NSB:n lisäksi suosittelen käyttämään kulkiessasi Ruter appia. Sovelluksella voit ostaa lähiliikenteen lippuja metroon, raitiovaunuun ja busseihin edullisemmin kuin esimerkiksi kioskilta. Julkisten liput ovat Oslossa melko kalliita, joten 20 NOK, eli hieman yli 2 euron, säästö per lippu kannattaa hyödyntää.

 

Asuminen ja ruokailu

Jos et välttämättä halua asua aivan keskustassa, suosittelen valitsemaan majoittumispaikan hieman keskustan ulkopuolelta. Meidän pieni ja siisti asuntomme Kampenin kaupunginosassa sijaitsi aivan Tøyenin ostarin ja metroaseman tuntumassa. Tøyenin ostarilla teimme kauppaostokset, kahvittelimme ja nautimme lounasta. Kolmen hengen asuntomme Central City Apartments maksoi meille kolmelta yöltä noin 75 euroa per henkilö, ei siis paha ollenkaan. Asunnon avaimet noudetaan ja maksut hoidetaan samassa kompleksissa olevan hotellin respassa ja hotellilla on myös mahdollista nauttia aamiainen lisämaksusta. Me valitsimme hotelliaamiaisen viimeisenä aamuna, herkullista purtavaa löytyi myös gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle. Meidän asunnossamme oli myös pieni parveke, jossa ensimmäisenä iltana nautimme läheisestä Grøenlandin kaupunginosasta Vinmonopoletista ostamamme kuohuvaa matkakumppanin syntymäpäivän kunniaksi. Aurinko ja +17 lämpötila hemmottelivat meitä!

IMG-20190421-WA0004
Tøyenin kaupunginosan väriloistoa. Kuva Elina Robinson.

 

Lounastarjonta Oslossa on laaja ja iloksemme huomasimme, että lounashintaisia lounaita oli tarjolla ainakin Tøyenissa myös lauantaisin ja sunnuntaisin. Lounailla säästää siis pitkän pennin kun 100 NOK:lla (noin 11 euroa) nauttii maittavan aterian. Omalla ostarillamme lounastimmekin kolmena päivänä neljästä, tarjolla oli niin thaimaalaista, turkkilaista, pizzaa kuin sushiakin, ihanista kahvila-leipomoista puhumattakaan.

Illallista nautimme Grünerlokkan kaupunginosasta, sillä Oslon flamencofestivaalin näytökset ja kurssit sijoittuivat Riksscenenin teatteriin. Ensimmäisenä iltana maistelimme herkullisia tapasannoksia teatteria vastapäätä sijaitsevassa Txotx-nimisessä baskiravintolassa. Kolme annosta, herkulliset pimientos de padrón -paprikat, sherrysienet ja patatas bravas –perunat maksoivat 90 NOK (n. 10 euroa) per annos ja bonuksena matkakumppanille löytyi myös gluteenitonta leipää. Palan painikkeeksi valitsimme riojalaista roseeviiniä hintaan 110 NOK (noin 12 euroa). Nam!

Toisena iltanamme ihanan Rafaela Carrascon tanssikurssien jälkeen suuntasimme Grünerlokkassa sijaitsevaan Mathalleniin. Mathallenin laajasta ravintolavalikoimasta löytyy jokaiselle jotakin. Me nautimme maistuvan kala-aterian Vulkanfisk nimisessä kalaravintolassa, täytyyhän Oslossa syödä kalaa! Minä palkitsin itseni haastavan kurssin jälkeen ihanan tuoreella Fish & Chips -annoksella matkakumppanieni herkutellessa upealla kalakeitolla. Molemmat annokset maksoivat 190 NOK (noin 20 euroa) ja niiden kanssa nautimme hieman pirskahtelevaa espanjalaista valkoviiniä. Viinin hinta täälläkin noin 12 euroa lasi.

IMG-20190421-WA0000
Iloinen seurueemme illallisella Mathallenin Vulkanfiskissä. 

 

Ensimmäisenä aamunamme nautimme muuten myös ihanat aamukahvit ja pienet purtavat Karl Johans gatella aivan keskustassa. Vaikka Oslon keskustaa voisi kuvitella todella hintavaksi, tavallinen kahvi ja ihana mustikkamuffini maksoivat vajaa 10 euroa, café latte ja kinkku-juustosämpylä muutaman euron enemmän. Kun saimme nauttia aamukahvit aurinkoisella terassilla, ei hinta tuntunut meistä lainkaan pahalta. Voin suositella Osloa kaikille lyhyttä kaupunkilomaa harkitseville!

IMG_20190404_093759_781
Aurinkoiset aamukahvit Oslon keskustassa.

Nordic Passion Continues: Oslo International Flamenco Festival

Two weeks ago, I travelled to the Oslo International Flamenco Festival with my teacher, flamenco dancer Elina Robinson and flamenco singer Anna Murtola. My thoughts and feelings on some of the aspects, and especially the great re-encounter with maestra Rafaela Carrasco, can now be read on the Minna en el Mundo page of the blog.

50762676_1516622348472383_529370928438575104_n
3rd Oslo International Flamenco Festival, flyer borrowed from the OIFF Facebook page

Vuoden 2019 matkasuunnitelmia

Maaliskuu on ainakin Helsingissä minun mielestäni niin sanotusti välimallin kuukausi. Ei oikein tiedä, onko talvi vai onko kevät, varsinkin kun välillä saamme nauttia aurinkoisista pakkaspäivistä, välillä tulee räntää taivaan täydeltä ja välillä taas sataa vettä. Mikä siis parempaa tekemistä maaliskuussa kuin unelmoida tulevista matkoista.

20190316_224358
Vuonna 2019 tehdään lisää matkamuistoja. Jääkaapin ovessa on tilaa uusille magneeteille. 

Vuosi 2019 on minulle erityinen vuosi. Tänä vuonna vietämme aviopuolisoni kanssa 10-vuotishääpäivää ja minä täytän pyöreät 40 vuotta. Näiden lisäksi olen myös tanssinut flamencoa 10 vuotta, eräänlainen juhlavuosi siis rakkaan harrastuksenkin osalta. Tämä vuosi on erikoinen myös siksi, että tällä hetkellä suunnitelluista ulkomaanmatkoista vain yhdellä matkakumppaninani on rakas aviopuolisoni. Kotimaassa toki matkailemme yhdessä useaankin otteeseen vuoden mittaan.

Vuoden ensimmäinen matka koittaa jo muutaman viikon päästä, kun suuntaan Oslon flamencofestivaaleille erinomaisessa flamencoseurassa, opettajani Elina Robinsonin ja flamencolaulajatar Anna Murtolan kanssa. Oslossa ohjelmassa on maestra Rafaela Carrascon kurssit, Carrascon upea, vuoden 2018 helmikuussa Helsingissä nähty, teos Nacida Sombra, Pohjoismaisena yhteistyönä toteutettu teos Volver, flamencomuotinäytös sekä tietenkin Osloon tutustumista. Odotan matkaa innolla.

IMG-20180805-WA0002.jpg
Näin iloisen hikistä oli meno viime kesänä maestra Rafaela Carrascon kurssilla Jerezissä. Pian nähdään millainen meno odottaa Oslossa.

Yhteisen talviloman vietämme tänä vuonna aviopuolisoni kanssa Suomessa ja suunnitelmissa on road trip reitillä Piikkiö/Turku – Koivulahti – Oulainen – Oulu – Kuopio – Tuohikotti. Varsinainen turnee siis tulossa, tuosta reissusta kuulette lisää keväämmällä. Alkukesän korvalla suuntaan jo lukiosta tutun tyttöpoppoon kanssa viettämään 40-vuotisjuhlavuottamme Puolan Gdanskiin. Olen kuullut Gdanskista paljon hyvää ja odotammekin rentouttavaa tyttöjen viikonloppua innolla. Tarkoituksena on nautiskella hyvästä seurasta, kauniista kaupungista ja hyvästä ruoasta ja juomasta ja rentoutua. Mitäpä sitä muuta alkukesään kaipaisikaan.

img_20181025_053831_653
Näissäkin merkeissä varmasti vietämme 40-vuotisjuhlamatkaamme tyttöporukalla. 

Kesäloman lopuksi heinä-elokuun vaihteessa koittaa 10-vuotishääpäivämatkamme Alicanten lähellä sijaitsevaan Elchen pikkukaupunkiin. Elche on tunnettu Unescon maailmanperintökohteestaan, eli Palmeral de Elche -palmupuutarhasta, jonka keskellä sijaitsee myös hotellimme. Paratiisimaista tunnelmaa on siis odotettavissa hääpäivämme kunniaksi. Mitä kaikkea muuta keksimmekään helteisessä Espanjassa, jää nähtäväksi. Suunitelmissa on piipahtaa meitä aiemmin viehättäneessä Alicantessa ja mahdollisesti tutustua saman junalinjan toisessa päässä sijaitsevaan Murcian kaupunkiin. Ennen kaikkea tarkoitus on rentoutua parhaassa seurassa. Tuostakin matkasta juttua blogissa, sitten syksymmällä.

20180527_145302
Tälle haemme jatkoa Elchestä 10-vuotishääpäivämatkaltamme.

Loppuvuoden vietänkin varmasti kotimaassa, jo vuoden 2020 matkoja suunnitellen ja rakkaassa Helsingissä ja kotimaassa kierrellen. Minkälaisia suunnitelmia sinulla on vuodelle 2019?

 

Pientä luksusta matkailuun

Lennot Yhdysvaltoihin ovat pitkät ja turistiluokka on ahdas. Tämän vuoksi New Yorkin matkaamme varatessamme päädyimme lisäämään matkaamme hieman luksusta ja tutkimme mahdollisuutta varata economy+/premium economy -luokan lennot yhdistetylle valmistujais- ja synttärimatkallemme. Kun Yhdysvalloissa lisäksi kansainvälisiä lentoja varten lentokentällä tulee olla kolme tuntia aiemmin ja parhaan diilin korotetusta istuinluokasta saimme vaihdollisilla lennoilla, päädyimme testaamaan myös matkakumppanini luottokorttiyhtiön tarjoamat loungepalvelut.

20160729_122755
Matkailu on pientä luksusta 

 

Oleellista kokeilussa oli todeta kannattiko tämä? Korotettu istuinluokka oli ehdottomasti ylimääräisen maksun arvoinen. Lensimme New Yorkiin KLM:llä, joka mannertenvälisellä lennolla tekee yhteistyötä Delta Airlinesin kanssa. KLM:llä istuinluokan korotus maksoi pari kymppiä per henkilö per suunta. Vaikka Deltalla maksu oli suurempi, vaihtelevasti satasen luokkaa per suunta per henkilö oli ekstratila tervetullut minulle ja erityisesti myös pitkäjalkaiselle kumppanilleni. Pitkillä lennoilla voin ehdottomasti suositella tätä lisäpalvelua, johon sisältyi myös muuta pientä luksusta kuten aikaisempi koneeseen pääsy osalla lennoista.

IMG_20181025_053831_653.jpg
Kuplivaa matkalla New Yorkiin

 

Entä sitten loungepalvelut? Täytyy todeta, että peruslounget olivat minulle pienoinen pettymys. Erityisesti New Yorkin JFK lentokentän Wingtips -lounge oli ahdas, sekava ja täynnä ihmisiä. Amsterdamin Aspire -lounge, joita löytyy myös Helsinki-Vantaan lentokentältä, oli huomattavasti tilavampi ja ilmavampi. Vaikka olinkin ajatuksissani odottanut loungepalveluiden olevan jollain tapaa ylellisempiä, yksi asia oli plussaa. Kun lentokentällä tulee vietettyä useampi tunti, säästää ilmaisella loungekäynnillä tai parin kympin loungemaksullakin selvää rahaa. Ihan turhaa loungekäynnit eivät siis olleet etenkään kotimatkalla, kun New Yorkin hintataso oli tehnyt aikamoisen loven kassaamme.

IMG_20181025_055039_300.jpg
Malja Wine&View:lle

 

Menisinkö Helsinki-Vantaalla loungeen? En. Helsinki-Vantaan lentokenttä on mielestäni viihtyisä ja tilava ja palveluita parannetaan jatkuvasti. Helsinki-Vantaalta löytyy myös Wine&View -viinibaari, joka on minun mielestäni kymmenen kertaa viehättävämpi kuin kumpikaan vierailemistani loungetiloista. Koska cavat Wine&View:ssä ovat osa matkaperinteitämme, valitsen jatkossakin tuon ihanan, viihtyisän baarin, josta tämän postauksen kaikki kuvat on otettu. Tästä huolimatta, mikäli loungessa vierailu kiinnostaa, kannattaa tuokin kokemus ehdottomasti kokea. Kun matkailu on arjen luksusta, suosittelen nauttimaan siitä täysin siemauksin!

Stomp: New Yorkin rytmit

Yksi New Yorkin matkamme kohokohdista oli Stomp – Rhythm of New York. Show oli yksi parhaista koskaan näkemistäni ja vaikka osasin odottaa mahtavaa elämystä, ylitti tämä odotukseni. Matkakumppanilleni Stomp oli uusi tuttavuus, mutta myös hänen mielestään show oli huikeudessaan omaa luokkaansa.

Stompin perusajatus on tuottaa ääntä ja rytmiä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Show on saanut alkunsa Brighonista, Iso-Britanniasta vuonna 1991. Tuotantoja on nykyään useita ja yksi niistä on esiintynyt pysyvästi New Yorkin Orpheum Theaterissa jo vuodesta 1994 lähtien. Ensi vuonna Stomp siis juhlii 25-vuotispäiväänsä New Yorkissa.

Stomp
Orpheum Theater – Stompin kotiteatteri New Yorkissa. Kuva on lainattu Stompin Instagramista.

Lavalla on kahdeksan toinen toistaan uskomattomampaa esiintyjää, joilla kaikilla on omat vahvuudet ja omanlaisensa esiintymistausta aina tanssijoista muusikkoihin ja koomikkoihin. Jokaisen vahvuuksia myös käytettään showssa huikealla tavalla ja minua kiehtoi erityisesti se, miten esiintyjät tuottavat ääntä käyttäen fysiikkaansa eri tavalla. Osa esiintyjistä on selkeästi kehollisempia ja käyttivät kroppaansa vapaammin kun taas toiset ovat hallitumpia ja hillitympiä, ikään kuin tiukempia. Koska itselleni vapaa vartalonkäyttö ilmaisussa on luontaista, nautin kyseisen illan esiintyjistä eniten muun muassa Ivan Salazarin ja Kayla Cowartin fyysisestä tavasta tuottaa ääntä ja ilmaista itseään. Jokaisella esiintyjällä on myös oma roolinsa näytöksessä, Ivan Salazar ja Sean Perham erityisesti ottivat kontaktia yleisöön, välillä korostetunkin humoristisesti.

Stomp2
Stompin lavarekvisiittaa. Kuva lainattu Stompin Instagramista.

 

Ääntä todellakin tuotetaan showssa kaikilla tavoin ja käytössä olivat niin tulitikkuaskit, tupakansytyttimet, lattiaharjat, muovipussit, muovipussit kuin lavuaaritkin. Esiintyjät hallitsivat välineensä ihailtavan hyvin, ajoittain olimme aivan ällistyneitä, miten synkronoidusti ääntä tuotettiin ja millaisilla välineillä. Toki turvatoimet oli otettu pienessä Orpheum Theaterissa ja ostoskärryjä käytettäessä lavalle viritettiin turvaköysi. Turvallisuuden vuoksi myöskään ensimmäiselle riville ei oltu myyty paikkoja lainkaan. Teatterissa nimittäin yleisö pääsi todella lähelle lavaa. Tästä pidinkin näytöksessä erityisesti. Pieni ja hieman nukkavierukin teatteri ja välillä korvia huumaavaksikin nouseva äänimaailma tekivät esityksestä helposti lähestyttävän. Yleisö myös otettiin osaksi showta opettamalla heille erilaisia rytmiikoita ja esityksen lopuksi esiintyjiä pääsi kiittämään ulko-ovella. Voin suositella showta aivan kaikille, niin rytmiikkaa tunteville kuin muillekin. Lähes kaksi tuntia menee kuin siivillä ja näytöksen jälkeen huomaa itsekin tuottavansa ääntä kaikella mitä käteen sattuu.

 

p.s. Kaikenlainen kuvaaminen on ehdottoman kiellettyä teatterissa. Tämän vuoksi tässä postauksessa olevat kuvat on lainattu Stompin omilta Instagram-sivuilta

New Yorkin vinkkejä, osa 3: ravintolat x 5

New Yorkin kokoisesta kaupungista löytyy jokaiselle jotakin ja kaikille kaikkea. Myös ravintola-, baari- ja kahvilatarjonta on huikean laaja. Meille ruokakulttuuri on iso osa matkailua ja pääsimmekin maistelemaan niin perinteistä kärrystä ostettua hotdogia, laadukasta espanjalaista ja meksikolaista ja uutena tuttavuutena italialaisia suppli-riisipalleroita. Artesaanioluet ja cocktailit ovat New Yorkissa tällä hetkellä todella suosittuja ja näitä oli tarjolla todella monessa ravintolassa ja baarissa. Hotellimme sijainti 71. kadulla Upper West Sidella oli mitä mainioin, sillä läheltä löytyi mahtava valikoima ravintoloita ja baareja moneen makuun. Tässä postauksessa viisi vinkkiä New Yorkiin.

IMG_20181027_152314_925
Cocktailit ovat kovassa huudossa New Yorkissa. Kuvassa Rosa Mexicanon Día de los Muertos -erikoismargarita. 

 

Ella Kitchen and Bar

Matkamme ehdoton helmi oli aivan hotellimme lähistöllä sijaitseva espanjalainen Ella Kitchen and Bar. Täällä nautimme ensimmäisenä iltana, rättiväsyneinä niin uskomattoman maukasta lohta höystettynä valkotryffelirisottokakulla, että päädyimme matkamme lopulla syntymäpäiväillalliselleni samaan ravintolaan. Myös ravintolan patatas bravas oli huippuluokkaa ja kilpailivat parhaiden Espanjassa syömiemme kanssa. Ella Kitchen and Bar tarjosi myös matkan parhaan punaviinin Ribera del Dueron alueelta ja cocktailvalikoima oli erinomainen. Kun myös henkilökunta oli todella mukavaa, joten voin suositella ravintolaa estoitta.

Ella
Lohta valkotryffelirisottokakulla – kuva lainattu Ella Kitchen and Barin Instagram-sivulta. 

 

Rosa Mexicano

Lincoln Centeriä vastapäätä sijaitseva Rosa Mexicano oli vanha tuttavamme edelliseltä New Yorkin matkaltamme ja ruoka oli edelleen erinomaisen hyvää, vaikka lauantaina lounasaikaan ravintola oli todella täynnä ja tarjoilu hieman hidasta. Meitä odottaminen ei tällä kertaa haitannut, sillä olimme kastuneet Noreaster -myrskyssä sen verran perusteellisesti, että pidimme mielellämme sadetta. Halloween-viikon kunniaksi nautimme talon halloween-margaritat ja nautimme hienon vesisadeseinän näkymistä. Sekä pöydän vieressä valmistettu guacamole, alkupalatacomme että pääruoaksi tilaamamme porsaan potka olivat erinomaisia. Onneksemme tajusimme jakaa pääruoan, sillä syötävää riitti.

IMG_20181027_152717_251
Rosa Mexicanon vesisadeseinä

 

Lilly’s Cocktails and Wine

Aivan hotellimme lähellä, 72. kadulla sijaitseva Lilly’s oli myös matkamme helmiä. Tänne eksyimme ensimmäisenä iltana happy hourin houkuttelemina. Pieni, viehättävä viinibaari-ravintola olikin tämän jälkeen yksi matkamme kantapaikoista. Ravintolassa tarjoiltiin niin oman pienpanimon oluita, erinomaisia nimikkococktaileja kuin herkullisia flatbread-pizzoja. Ystävällinen henkilökunta varmisti myös sen, että paikka oli paikallisten asukkaiden suosiossa.

20181029_162203
Lilly’s Cocktail and Wine sijaitsee 72. kadulla, aivan Central Parkin länsipuolella.

 

Trapizzino

Niitä aiemmin mainitsemiani suppli-riisipalloja pääsee maistelemaan Orchard Streetillä, aivan Tenement Museumin lähellä sijaitsevassa Trapizzinossa. Ravintolassa tarjoillaan myös roomalaisia pizzataskuja – nimensä mukaisesti trapizzonoja – ja muita italialaisia klassikkoja. Suosittelen mikäli Chinatownissa vierailun tai museokäynnin jälkeen hiukoo!

Trapizzino
Suppli – italialaista katuruokaa. Kuva lainattu Trapizzinon Instagramista

 

Heartland Brewery

Viimeinen vinkkini, Heartland Brewery, pääsee listalleni erinomaisen sijaintinsa vuoksi. Monen New Yorkin matkaan kuuluu varmasti vierailu Empire State Buildingilla. Mikäli vierailun jälkeen kaipaa virvoitusta, suosittelen skippaamaan Starbucksin (ellet nyt juuri kaipaa kofeiinia) ja poikkeamaan sisään aivan rakennuksen uloskäynnin vasemmalla puolella olevaan Heartland Brewery -ravintolaan. Työntekijöidensä omistama ravintolaketju tarjoilee oluen lisäksi myös perinteistä amerikkalaista baariruokaa.

20181026_112435
Työntekijöidensä omistama Heartland Brewery on yksi esimerkki New Yorkin artesaaniolutbuumista.