Sol y Sombra Blog on matkoja, elämyksiä ja matkavinkkejä. Flamenco on elämäntapa ja Espanja intohimo, mutta matkoilla käydään myös muualla. Kotipaikkani Helsinki on tärkeä tutkimuskohde. Matkaseurana useimmiten puoliso. Kun en matkusta tai tanssi flamencoa, kokkaan! Parhaat reseptini jaan "kuukauden reseptit" -sivulla. Previous blog ranked #24 of top flamenco blogs to follow. Flamenco content in English under Minna en el Mundo.
Lennot Yhdysvaltoihin ovat pitkät ja turistiluokka on ahdas. Tämän vuoksi New Yorkin matkaamme varatessamme päädyimme lisäämään matkaamme hieman luksusta ja tutkimme mahdollisuutta varata economy+/premium economy -luokan lennot yhdistetylle valmistujais- ja synttärimatkallemme. Kun Yhdysvalloissa lisäksi kansainvälisiä lentoja varten lentokentällä tulee olla kolme tuntia aiemmin ja parhaan diilin korotetusta istuinluokasta saimme vaihdollisilla lennoilla, päädyimme testaamaan myös matkakumppanini luottokorttiyhtiön tarjoamat loungepalvelut.
Matkailu on pientä luksusta
Oleellista kokeilussa oli todeta kannattiko tämä? Korotettu istuinluokka oli ehdottomasti ylimääräisen maksun arvoinen. Lensimme New Yorkiin KLM:llä, joka mannertenvälisellä lennolla tekee yhteistyötä Delta Airlinesin kanssa. KLM:llä istuinluokan korotus maksoi pari kymppiä per henkilö per suunta. Vaikka Deltalla maksu oli suurempi, vaihtelevasti satasen luokkaa per suunta per henkilö oli ekstratila tervetullut minulle ja erityisesti myös pitkäjalkaiselle kumppanilleni. Pitkillä lennoilla voin ehdottomasti suositella tätä lisäpalvelua, johon sisältyi myös muuta pientä luksusta kuten aikaisempi koneeseen pääsy osalla lennoista.
Kuplivaa matkalla New Yorkiin
Entä sitten loungepalvelut? Täytyy todeta, että peruslounget olivat minulle pienoinen pettymys. Erityisesti New Yorkin JFK lentokentän Wingtips -lounge oli ahdas, sekava ja täynnä ihmisiä. Amsterdamin Aspire -lounge, joita löytyy myös Helsinki-Vantaan lentokentältä, oli huomattavasti tilavampi ja ilmavampi. Vaikka olinkin ajatuksissani odottanut loungepalveluiden olevan jollain tapaa ylellisempiä, yksi asia oli plussaa. Kun lentokentällä tulee vietettyä useampi tunti, säästää ilmaisella loungekäynnillä tai parin kympin loungemaksullakin selvää rahaa. Ihan turhaa loungekäynnit eivät siis olleet etenkään kotimatkalla, kun New Yorkin hintataso oli tehnyt aikamoisen loven kassaamme.
Malja Wine&View:lle
Menisinkö Helsinki-Vantaalla loungeen? En. Helsinki-Vantaan lentokenttä on mielestäni viihtyisä ja tilava ja palveluita parannetaan jatkuvasti. Helsinki-Vantaalta löytyy myös Wine&View -viinibaari, joka on minun mielestäni kymmenen kertaa viehättävämpi kuin kumpikaan vierailemistani loungetiloista. Koska cavat Wine&View:ssä ovat osa matkaperinteitämme, valitsen jatkossakin tuon ihanan, viihtyisän baarin, josta tämän postauksen kaikki kuvat on otettu. Tästä huolimatta, mikäli loungessa vierailu kiinnostaa, kannattaa tuokin kokemus ehdottomasti kokea. Kun matkailu on arjen luksusta, suosittelen nauttimaan siitä täysin siemauksin!
Yksi New Yorkin matkamme kohokohdista oli Stomp – Rhythm of New York. Show oli yksi parhaista koskaan näkemistäni ja vaikka osasin odottaa mahtavaa elämystä, ylitti tämä odotukseni. Matkakumppanilleni Stomp oli uusi tuttavuus, mutta myös hänen mielestään show oli huikeudessaan omaa luokkaansa.
Stompin perusajatus on tuottaa ääntä ja rytmiä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Show on saanut alkunsa Brighonista, Iso-Britanniasta vuonna 1991. Tuotantoja on nykyään useita ja yksi niistä on esiintynyt pysyvästi New Yorkin Orpheum Theaterissa jo vuodesta 1994 lähtien. Ensi vuonna Stomp siis juhlii 25-vuotispäiväänsä New Yorkissa.
Orpheum Theater – Stompin kotiteatteri New Yorkissa. Kuva on lainattu Stompin Instagramista.
Lavalla on kahdeksan toinen toistaan uskomattomampaa esiintyjää, joilla kaikilla on omat vahvuudet ja omanlaisensa esiintymistausta aina tanssijoista muusikkoihin ja koomikkoihin. Jokaisen vahvuuksia myös käytettään showssa huikealla tavalla ja minua kiehtoi erityisesti se, miten esiintyjät tuottavat ääntä käyttäen fysiikkaansa eri tavalla. Osa esiintyjistä on selkeästi kehollisempia ja käyttivät kroppaansa vapaammin kun taas toiset ovat hallitumpia ja hillitympiä, ikään kuin tiukempia. Koska itselleni vapaa vartalonkäyttö ilmaisussa on luontaista, nautin kyseisen illan esiintyjistä eniten muun muassa Ivan Salazarin ja Kayla Cowartin fyysisestä tavasta tuottaa ääntä ja ilmaista itseään. Jokaisella esiintyjällä on myös oma roolinsa näytöksessä, Ivan Salazar ja Sean Perham erityisesti ottivat kontaktia yleisöön, välillä korostetunkin humoristisesti.
Ääntä todellakin tuotetaan showssa kaikilla tavoin ja käytössä olivat niin tulitikkuaskit, tupakansytyttimet, lattiaharjat, muovipussit, muovipussit kuin lavuaaritkin. Esiintyjät hallitsivat välineensä ihailtavan hyvin, ajoittain olimme aivan ällistyneitä, miten synkronoidusti ääntä tuotettiin ja millaisilla välineillä. Toki turvatoimet oli otettu pienessä Orpheum Theaterissa ja ostoskärryjä käytettäessä lavalle viritettiin turvaköysi. Turvallisuuden vuoksi myöskään ensimmäiselle riville ei oltu myyty paikkoja lainkaan. Teatterissa nimittäin yleisö pääsi todella lähelle lavaa. Tästä pidinkin näytöksessä erityisesti. Pieni ja hieman nukkavierukin teatteri ja välillä korvia huumaavaksikin nouseva äänimaailma tekivät esityksestä helposti lähestyttävän. Yleisö myös otettiin osaksi showta opettamalla heille erilaisia rytmiikoita ja esityksen lopuksi esiintyjiä pääsi kiittämään ulko-ovella. Voin suositella showta aivan kaikille, niin rytmiikkaa tunteville kuin muillekin. Lähes kaksi tuntia menee kuin siivillä ja näytöksen jälkeen huomaa itsekin tuottavansa ääntä kaikella mitä käteen sattuu.
p.s. Kaikenlainen kuvaaminen on ehdottoman kiellettyä teatterissa. Tämän vuoksi tässä postauksessa olevat kuvat on lainattu Stompin omilta Instagram-sivuilta.
New Yorkin kokoisesta kaupungista löytyy jokaiselle jotakin ja kaikille kaikkea. Myös ravintola-, baari- ja kahvilatarjonta on huikean laaja. Meille ruokakulttuuri on iso osa matkailua ja pääsimmekin maistelemaan niin perinteistä kärrystä ostettua hotdogia, laadukasta espanjalaista ja meksikolaista ja uutena tuttavuutena italialaisia suppli-riisipalleroita. Artesaanioluet ja cocktailit ovat New Yorkissa tällä hetkellä todella suosittuja ja näitä oli tarjolla todella monessa ravintolassa ja baarissa. Hotellimme sijainti 71. kadulla Upper West Sidella oli mitä mainioin, sillä läheltä löytyi mahtava valikoima ravintoloita ja baareja moneen makuun. Tässä postauksessa viisi vinkkiä New Yorkiin.
Cocktailit ovat kovassa huudossa New Yorkissa. Kuvassa Rosa Mexicanon Día de los Muertos -erikoismargarita.
Matkamme ehdoton helmi oli aivan hotellimme lähistöllä sijaitseva espanjalainen Ella Kitchen and Bar. Täällä nautimme ensimmäisenä iltana, rättiväsyneinä niin uskomattoman maukasta lohta höystettynä valkotryffelirisottokakulla, että päädyimme matkamme lopulla syntymäpäiväillalliselleni samaan ravintolaan. Myös ravintolan patatas bravas oli huippuluokkaa ja kilpailivat parhaiden Espanjassa syömiemme kanssa. Ella Kitchen and Bar tarjosi myös matkan parhaan punaviinin Ribera del Dueron alueelta ja cocktailvalikoima oli erinomainen. Kun myös henkilökunta oli todella mukavaa, joten voin suositella ravintolaa estoitta.
Lincoln Centeriä vastapäätä sijaitseva Rosa Mexicano oli vanha tuttavamme edelliseltä New Yorkin matkaltamme ja ruoka oli edelleen erinomaisen hyvää, vaikka lauantaina lounasaikaan ravintola oli todella täynnä ja tarjoilu hieman hidasta. Meitä odottaminen ei tällä kertaa haitannut, sillä olimme kastuneet Noreaster -myrskyssä sen verran perusteellisesti, että pidimme mielellämme sadetta. Halloween-viikon kunniaksi nautimme talon halloween-margaritat ja nautimme hienon vesisadeseinän näkymistä. Sekä pöydän vieressä valmistettu guacamole, alkupalatacomme että pääruoaksi tilaamamme porsaan potka olivat erinomaisia. Onneksemme tajusimme jakaa pääruoan, sillä syötävää riitti.
Aivan hotellimme lähellä, 72. kadulla sijaitseva Lilly’s oli myös matkamme helmiä. Tänne eksyimme ensimmäisenä iltana happy hourin houkuttelemina. Pieni, viehättävä viinibaari-ravintola olikin tämän jälkeen yksi matkamme kantapaikoista. Ravintolassa tarjoiltiin niin oman pienpanimon oluita, erinomaisia nimikkococktaileja kuin herkullisia flatbread-pizzoja. Ystävällinen henkilökunta varmisti myös sen, että paikka oli paikallisten asukkaiden suosiossa.
Lilly’s Cocktail and Wine sijaitsee 72. kadulla, aivan Central Parkin länsipuolella.
Niitä aiemmin mainitsemiani suppli-riisipalloja pääsee maistelemaan Orchard Streetillä, aivan Tenement Museumin lähellä sijaitsevassa Trapizzinossa. Ravintolassa tarjoillaan myös roomalaisia pizzataskuja – nimensä mukaisesti trapizzonoja – ja muita italialaisia klassikkoja. Suosittelen mikäli Chinatownissa vierailun tai museokäynnin jälkeen hiukoo!
Viimeinen vinkkini, Heartland Brewery, pääsee listalleni erinomaisen sijaintinsa vuoksi. Monen New Yorkin matkaan kuuluu varmasti vierailu Empire State Buildingilla. Mikäli vierailun jälkeen kaipaa virvoitusta, suosittelen skippaamaan Starbucksin (ellet nyt juuri kaipaa kofeiinia) ja poikkeamaan sisään aivan rakennuksen uloskäynnin vasemmalla puolella olevaan Heartland Brewery -ravintolaan. Työntekijöidensä omistama ravintolaketju tarjoilee oluen lisäksi myös perinteistä amerikkalaista baariruokaa.
Työntekijöidensä omistama Heartland Brewery on yksi esimerkki New Yorkin artesaaniolutbuumista.
Aurinkoinen lauantaipäivä Helsingissä sai minut muistelemaan taannoista New Yorkin matkaamme ja erityisesti kaupungin kahta hienoa puistoa, Central Parkia ja The High Linea. Puistot ovat meille tärkeä osa kaupunkimatkailua, sillä niiden vehreys ja rauhallisuus tuo vaihtelua kaupungin sykkeeseen. Eipä puistoja turhaan kutsuta kaupungin keuhkoiksi, niissä on hyvä käydä hengähtämässä hektisinä hetkinä.
Auringonpaistetta ja alkavaa ruskaa Central Parkissa
Central Park
New Yorkin ikoninen keskuspuisto on varmasti kaikille tuttu elokuvista. Aina 59. kadulta 110 kadulle ulottuva puisto on myös yksi minun lempipaikoistani New Yorkissa. Nähtävää siis suuressa puistossa riittää. Tutustuttuamme aiemmin puiston eteläisimpään osaan otimme nyt kohteeksemme pohjoisemmat osat aina länsipuolelta John Lennonin muistomerkiltä itäpuolella sijaitsevaan Conservatory Gardens -puistoon asti ja vietimme rauhaisan sunnuntaipäivän kävellen puistossa, ehkäpä eksyenkin välillä. Olipa hienoa kävellä Jackie Kennedy Onassis Reservoirin reunamia nauttien samalla Upper West Siden näkymistä tekojärven toisella laidalla. Puistoon palasimme vielä ennen kotiinlähtöä nautiskelemaan auringonpaisteesta ja virvokkeista legendaarisen Boathouse -ravintolan terassilla.
The Boathouse aurinkoisena päivänä
High Line Park
Toinen huikean hieno puisto New Yorkissa on vanhalle tavarajunaradalle rakennettu The High Line, joka nimensä mukaisesti sijaitsee katujen yläpuolella. Puisto sijaitsee Manhattanin länsipuolella, alkaen 34. kadulta ja jatkuen aina Chelsean kaupunginosasta Gansevoort -kadulle (13. kadun alapuolella). Vuonna 2009 avattu puisto on New Yorkin kaupungin ja asukkaiden yhdessä pelastama, ainutlaatuinen puisto, jossa taide ja luonto ovat läsnä aivan keskellä kaupunkia. Helsingissä Pasilan Konepajan kupeessa asuvalle urbaani rautatiepuisto tuntuu hyvin kotoisalta, mutta se on näkemisen arvoinen kaikille ja antaa jälleen erilaisen näkökulman hyvin monipuoliseen kaupunkiin.
The High Line on ainutlaatuinen yhdistelmä teollista taidetta ja luontoa
New Yorkin kokoiseen kaupunkiin mahtuu uskomaton määrä puistoja ja niistä ehdimme tälläkin kertaa vain muutamaan. Aiemmalta reissulta mieleen jäi historiallinen Washington Square Park sekä aivan Manhattanin eteläosassa sijaitseva Bryant Park. Kokematta jäi vielä ainakin Brooklyn Bridge Park Brooklynissa sekä East Riverilla sijaitseva Roosevelt Island viheralueineen. Ehkäpä siis vielä palaamme.
Lokakuun lopulla toteutui vihdoin keväällä jalkavamman vuoksi peruuntunut New Yorkin matkamme, jolla juhlistimme sekä matkakumppanini taannoista 40-vuotissyntymäpäivää että molempien taannoista valmistumista opinnoistamme. Matkan varrelle sattui myös minun syntymäpäiväni, joten juhlan aiheita oli matkallamme monia. Tässä postauksessa esittelen muutamia kohteita, joihin tutustuimme.
Matkamme alkoi Helsinki-Vantaalla Wine & View -baarissa lasillisilla laatucavaa
Empire State Building
Yksi kohteista, jossa ehdottomasti halusimme vierailla New Yorkin matkamme aikana, oli Empire State Building, jonka näköalat jäivät meiltä aiemmalla matkallamme näkemättä matalien pilvien vuoksi. Koska ensimmäisenä matkapäivänämme pilvet olivat korkealla, suuntasimme tornille heti aamusta. Aamuinen vierailu kannatti, sillä emme joutuneet jonottamaan kovinkaan kauaa. Myös liput kannattaa ostaa netistä etukäteen, jotta välttää lippujonossa odottamisen. Ensimmäinen hissi vie vierailijat 80. kerrokseen, jossa esitellään tornin historiaa. Tuosta kerroksesta noustaan toisella hissillä 86. kerroksen näköalatasanteelle. Ylin 103. kerroksen tasanne oli valitettavasti suljettuna, mutta lievästi korkeanpaikankammoiselle riitti hienot näkymät alempaakin. Kierroksen lopuksi voi ostaa tuliaisia tornin myymälästä. Ylimääräisenä vinkkinä, tornin alakerrasta löytyy Heartland Breweryn panimoravintola, jossa voi nauttia virvokkeita kierroksen jälkeen.
Näkymä Empire State Buildingin 86. kerroksesta Flatiron Buildingille päin
Brooklyn Brewery
Toinen nähtävyys, jossa ehdottomasti halusimme vierailla, oli Brooklynissa sijaitseva kansainvälistäkin mainetta niittänyt Brooklyn Brewery -panimo. Panimoon pääsee Manhattanilta kätevästi metrolla tai taksilla. Panimokierros alkaa ilmoittautumisen yhteydessä tarjoillun lippulaivatuotteen, Brooklyn Lagerin, maistelulla. Tämän jälkeen eläväinen opas kertoo panimon historiasta ja kierrättää panimon tuotantotiloissa. Samalla vierailijat pääsevät maistamaan panimon sour -olutta. Uutuutena panimossa on tänä vuonna valmistunut VIP-tila, johon vierailijat viedään kuulemaan lisää tarinoita panimon historian varrelta. VIP-tilassa vierailijoille tarjoillaan myös kaksi olutta, joista toisen vierailijat saavat itse kaataa laseihinsa oluthanoista. Sour-lasin vierailijat saavat mukaansa matkamuistoksi. Kierroksen jälkeen on mahdollista jäädä nauttimaan lisää panimon tuotteita panimobaariin tai ostaa tuliaisia panimon myymälästä.
Brooklyn Breweryn logo roikkuu panimon katosta
Circle Line – Best of NYC -risteily
Kaupunkilomalla tulee väkisinkin käveltyä todella paljon ja välillä on kiva katsella nähtävyyksiä myös istuallaan. Me valitsimme kaupunkikierrokseksemme Circle Line-yrityksen Best of NYC -risteilyn. Risteily kestää 2,5h ja kiertää normaalisti koko Manhattanin saaren. Meidän vierailupäivänämme Hudson- ja East River -jokien vesi oli kuitenkin todella korkealla vesisateen ja tuulen vuoksi, joten käännyimme ympäri Rooseveltin saaren jälkeen ja palasimme takaisin samaa reittiä kuin tulimmekin. Sumusta johtuen, emme nähneet pilvenpiirtäjien yläosia, mutta risteily oli omanlaisensa kokemus, totesimme, että emmepä ole ennen olleet jokiristeilyllä sateisessa ja tuulisessa New Yorkissa. Vapaudenpatsaan näimme kuitenkin varsin hyvin ja varsin läheltä, joten kohokohtia risteilyllä kuitenkin riitti.
Vapaudenpatsas sateella
Tenement Museum
Museoita New Yorkissa riittää ja me valikoimme vierailtavaksi tällä kertaa kaksi, joista ensimmäisenä vierailimme Manhattanin Lower East Sidella sijaitsevassa Tenement Museumissa. Museo kertoo opastetuilla kierroksilla New Yorkiin saapuneiden siirtolaisten tarinoita kahden asuinrakennuksen, tenementin, asukkaiden tarinoiden avulla sekä järjestää kävelykierroksia siirtolaisten asuttamassa kaupunginosassa. Me osallistuimme museon uusimmalle asuntokierrokselle Under One Roof, joka kertoi kolmen siirtolaisperheen tarinaa toisen maailmansodan jälkeen. Kierrosta ennen tai sen lopuksi on mahdollista vierailla museon monipuolisessa kaupassa. Voin suositella museota lämpimästi ja palaamme itse museoon toiselle kierrokselle jos/kun New Yorkissa jälleen vierailemme. Lippujen ostoa etukäteen kannattaa ainakin harkita, sillä todella suuri osa kierroksista oli loppuunmyytyjä kierrospäivänä.
Upea aurinkoinen päivä Tenement Museumilla Manhattanin Lower East Sidella
Intrepid Sea, Air and Space Museum
Toinen museo, jossa vierailimme oli Hudson-joen rannalla lentotukialuksella sijaitseva Intrepid Sea, Air and Space Museum. Onneksemme olimme ostaneet liput jo etukäteen netistä, sillä saapuessamme paikalle museon aukeamisaikaan, oli lippujono valtava. Me taas pääsimme kävelemään suoraan sisään, joten suosittelen. Avaruussukkula oli vierailupäivänämme suljettu, mutta museo hyvitti meille sen osuuden sisäänpääsystä ja pääsimme tämän jälkeen tutustumaan Growler-sukellusveneeseen ja lentotukialuksen yläkannella oleviin lentokoneisiin ja helikoptereihin. Lentotukialuksen sisäosissa näimme muun muassa miehistön entisöityjä tiloja. Verrattuna aiemmin kesällä vierailemaamme Forum Marinum -museoon Turussa, ei Intrepidissä valitettavasti päässyt tutustumaan tiloihin yhtä yksityiskohtaisesti, mutta museo oli siitä huolimatta näkemisen arvoinen.
Intrepid Sea, Air and Space -museossa pääsee muun muassa komentosillalle
New Yorkissa nähtävää ja koettavaa riittää kaikille aisteille. Huomasimme useaan otteeseen toteavamme jonkin nähtävyyden jäävän seuraavalle kerralle, joten palaamme varmasti. Lisää New Yorkin fiiliksiä blogissa myöhemmin.
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda.
Kuluneena hellekesänä halvimmat mansikat löytyivät Mikkelin torilta. Mekin kävimme tuolla mansikkapaikalla ja tutustuimme samalla Mikkelissä sijaitseviin, Suomen sotahistoriasta kertoviin museoihin. Mikkelissä sijaitsevat niin jalkaväkimuseo kuin päämajamuseokin.
Mikkelin Jalkaväkimuseo sijaitsee vanhalla puukasarmialueella
Jos parkkeeraat Mikkelin torin kupeessa sijaitseviin parkkitaloihin, on jalkaväkimuseoon lyhyehkö kävelymatka Mikkelin vankilan ohi. Reitin varrella sijaitsee myös Mikkelin vankilan myymälä, jossa voi tutustua laajaan valikoimaan Suomen vankiloissa valmistettuja tuotteita. Liikeestä voi hankkia vaikka mökkituliaisia. Jalkaväkimuseo sijaitsee keskustan ulkopuolella, asuinalueen keskellä sijaitsevalla, 1800-luvun lopulla rakennetulla puukasarmialueella. 1980-luvulla perustettu jalkaväkimuseo esittelee jalkaväen historiaa 1700-luvulta lähtien.
Mikkelin vankilan myymälä
Mikkelin päämajamuseo sijaitsee Mikkelin tuomiokirkon läheisyydessä. Entisessä keskuskansakoulussa sijaitsi Suomen armeijan päämaja vuosina 1939-1940 ja 1941-1944. Museon pysyvässä näyttelyssä esitellään talvi-, jatko- ja Lapin sodan aikaa ja nähtävillä on muun muassa Marsalkka Mannerheimin työhuone. Päämajamuseon läheisessä yhteydessä sijaitsee myös jatkosodan aikainen Viestikeskus Lokki ja Mikkelin rautatieasemalta löytyy Mannerheimin salonkivaunu vuosilta 1939-1946. Salonkivaunuun pääsee tosin tutustumaan vain Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä, joka on myös Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä.
Entisessä keskuskansakoulussa sijaitseva Päämajamuseo
Museot ovat mielenkiintoinen katsaus Suomen lähihistoriaan. Päämajamuseo tosin jäi hieman etäiseksi ja sen parhainta antia oli ehdottomasti Marsalkka Mannerheimin entisöity työhuone sekä entisöity Viestikeskus Lokki. Jalkaväkimuseossa riittää katseltavaa kaikille Suomen sota- ja armeijahistoriasta kiinnostuneille. Mikäli Mikkeliin eksyt ja historia kiinnostaa, voin suositella tutustumista museoihin.
Päämajamuseon yhteydessä sijaitsee Viestikeskus Lokki
Varsinais-Suomi on muutakin kuin Turku. Tänä kesänä vierailimme Salossa ja Mathildedahlissa ja aviomiehen kotikonnuilla Kuusiston piispanlinnan raunioilla. Turussa vierailimme Forum Marinum -merenkäyntimuseossa ja herkuttelimme Gaggui-kaffelassa. Tässä vinkkini esimerkiksi ensi kesää varten.
Salo ei ehkä ole ensimmäisenä mielessä, kun miettii mahdollisia kesälomakohteita. Me kuitenkin vierailimme Salon taidemuseossa, jossa vetonaulana oli tänä kesänä Herb Rittsin valokuvanäyttely. Taidemuseo sijaitsee Salon keskustassa vanhassa veturitallissa ja oli varsin mielenkiintoinen miljöö. Kannattaa seurata taidemuseon näyttelyitä ja piipahtaa Salossa esimerkiksi matkalla Turkuun.
Salon taidemuseo – Veturitalli
Mathildedalin ruukkikylä
Yksi tämän kesän vetonauloista oli Helsingin Sanomissakin hehkutettu Mathildedahlin ruukkikylä. Viehättävästä pikkukylästä löytyy muun muassa kyläravintola, kyläpanimo, kyläleipomo, suklaapuoti ja alpakoita. Kyläravintolan kahvit paahdetaan paikan päällä. Me vierailimme kylänraitilla Kyläravintola Terhossa ja ostimme muutamia kyläpanimon ja -leipomon tuotteita nautittavaksi varsinaisessa päämäärässämme. Voin suositella piipahdusta kesällä.
Mathildedalin kylä-tuotteilla on yhteinen logo
Mathildedal ja sen viereinen Teijon ruukkikylä sijaitsevat aivan Teijon kansallispuiston kupeessa. Kansallispuisto jäi kuluneen kesän helteissä tutustuttavaksi myöhemmin.
Kuusiston piispanlinnan rauniot
Turun kupeessa, Kaarinassa sijaitsevat 1300-luvulla rakennetun Kuusiston piispanlinnan rauniot. Piispanlinna toimi aikanaan Suomen katolisten piispojen asuin- ja turvapaikkana. Nykyisin viehättävällä paikalla merenrannassa sijaitsevilla linnanraunioilla pääsee vierailemaan. Voin suositella kesäisen ajeluretken kohteeksi.
Kuusiston piispanlinnan rauniot Kaarinassa
Forum Marinum
Paikassa jossa Aurajoki vaihtuu mereksi sijaitsee Forum Marinum, valtakunnallinen merenkulun erikoismuseo. Suureen museoon sisältyy kaksi erillistä näyttelyrakennusta ja kesäkaudella useita laivoja, mukaan lukien viehättävä Suomen Joutsen. Mikäli sinulla on aikaa ja haluat tutustua museoon huolella, suosittelen ostamaan kahden päivän lipun. Tällöin museota voi kierrellä rauhassa ja sulatella kaikkea näkemäänsä. Forum Marinumin ravintolassa Göranissa voi myös nauttia maittavan lounaan, kahvia tai virvokkeita.
Trumpin ja Putinin vallatessa Helsingin kesälomallamme, oli meidän keksittävä tehtävää kotikaupungin ulkopuolella. Koska sää oli mitä mainioin, avoautoilimme Porvooseen nauttimaan kesäkaupungin antimista. Tässä meidän valintamme kesäpäivään.
Jokiranta
Porvoon jokirannassa on paljon nähtävää. Vanhankaupungin suunnalla rantaa hallitsevat satamavarastoina toimineet punaiset ranta-aitat. Nykyisin aitoissa sijaitsee muun muassa asuntoja, myymälöitä ja bed & breakfast. Näkymää ranta-aitoille voi ihastella muun muassa Porvoon Paahtimon terassilta nauttien samalla paahtimon omasta kahvista tai muista virvokkeista. Suosittelen ostamaan paahtimon kahveja myös kotiin, oma suosikkini on chili-suklaakahvi, jota tarttui mukaan tälläkin kertaa.
Jokirannan ranta-aittoja Porvoon Paahtimon terassilta
Kun jokirantaa kävelee vierasvenesatamaa kohti, löytää monia viihtyisiä terassi- ja laivaravintoloita. Meidän valintamme näistä ravintoloista kohdistui tällä kertaa vain kesäisin toimivaan Kiva -kesäterassiin. Kiva toimii niin kahvilana kuin baarina ja tarjoilee mutkatonta, mutta maistuvaa street foodia. Kivasta pääsee nauttimaan jälleen vapusta 2019 eteenpäin.
Maistuva lounas Kiva-kesäterassilla
Vanha Porvoo
Jokirannan lisäksi Vanha Porvoo on must jokaiselle Porvoon kävijälle. Vanhastakau-pungista löytyy niin historiallisen upea Porvoon tuomiokirkko kuin uskomaton valikoima hyviä ravintoloita ja kahviloita. Lisäksi Vanhasta Porvoosta löytyy ostettavaa koruista ja antiikista aina historiallisiin leluihin.
Raatihuoneen tori kauniina kesäpäivänä
1400-luvulta peräisin oleva Porvoon tuomiokirkko sijaitsee upealla paikalla korkean mäen päällä ja sieltä voi ihastella jokimaisemaa. Kirkossa kannattaa myös vierailla sisällä, mikäli kirkot kiinnostavat. Myönnettävä on, että me pakenimme kirkkoon tänä kesänä uskomatonta kesähellettä, josta saimme lomallamme nauttia. Näkemisen arvoinen kirkko kuitenkin oli.
Porvoon tuomiokirkko
Koska nautimme lounaan Porvoossa tällä kertaa jokirannassa, päätimme nauttia jälkiruoan vanhassa kaupungissa. Artesaanijäätelöbuumi oli rantautunut myös Porvooseen ja jäätelöä tarjottiin useammankin ravintolan terasseilla. Me päädyimme maistelemaan Vanhan Porvoon jäätelötehtaan antimia varjoisalla pikkukujalla. Herkkua oli!
Raikasta jäätelöä Vanhan Porvoon sivukujalla
Vaikka itselleni Porvoo on perinteisesti ollut kesäinen vierailukohde, on Porvoo tunnelmallinen kohde myös muina vuodenaikoina. Ehkäpä seuraavaksi suuntaankin Porvooseen esimerkiksi joulunaikaan joulumarkkinoille!
This post will also be published in the Minna en el Mundo -section of this blog.
Some might think that it is nearly insane to willingly travel to Spain at the hottest time of the year, but for me, the turn of July to August is the time of the best flamenco courses. For this reason, it is also the time to travel to Spain.
Madrid is flamenco
Having missed maestraRafaela Carrasco‘s courses at the XX Helsinki Flamenco Festival in February, I was enthralled to attend her summer courses in Centro de Baile Jerez at the beginning of August. And she was every bit as wonderful as I had heard. A true professional with a deep understanding of the tradition of flamenco, she was able to teach us a not only the technique of flamenco but also a fabulous tangos de malaga choreography in five days. To describe her skill and warmth in words is difficult but to say that she is unique would perhaps do her the most justice. What a joy to learn from her, but also, what a joy to finally visit Jerez and to study in Centro de Baile Jerez, a school so well run by its owners.
Centro de Baile in a residential area in Jerez de la Frontera
In Madrid I returned to the prestigious and legendary Amor de Dios flamenco academy to attend shortly the fifth edition of Veranos Flamencos de Amor de Dios directed by maestros María Juncal and Alfonso Losa who I have had the pleasure to study with before both in Helsinki and in Madrid. To study especially technique with María Juncal is always a revelation with her strong feet but also a very feminine body work which is a skill I increasingly notice I need. Alfonso Losa with his pedagogical skill is always a pleasure to study with and we will see him in Helsinki again soon. I was also fortunate to study these few days with maestra La Lupi whose emphasis on the feeling of flamenco and understanding of music made her solea de Cadíz even more inspiring to learn.
Entry to Amor de Dios Flamenco Academy
Even though we are fortunate to study in Helsinki with fabulous teachers and to have frequent visits of Spanish maestros, I find it inspiring to study and see flamenco in its home country. To see and study flamenco in Spain is to see and study it in its own cultural context. Therefore it is also important for me to see tablao performances when in Spain. I am of course lucky enough to have as my traveling partner a husband who recognizes this need and is willing to assist. Therefore we saw flamenco both in Madrid in Tablao Las Carboneras and in Jerez de la Frontera in La Guarida del Angel.
La Guarida del Angel in Jerez old town
Madrid has a vast array of renowned tablaos with talented performers frequenting them. Tablao Las Carboneras is one of them and we were lucky enough to see Nino de los Reyes – another flamenco star I have had the pleasure to learn from – performing with his wife Triana Maciel and other great performers such as Pino Losada in guitar. Although I was enthralled to see these great performers, I was especially touched by the spirit and the love between them. This is what is so essential to flamenco. Unfortunately we did not see this spirit in La Guarida del Angel. The performers were skilled technically but the love was not there. And when there is no love, there is no flamenco, just technical execution of music and dance. This was a great shame especially as La Guarida del Angel, an old synagogue, gave the evening such an amazing backdrop.
Show in Las Carboneras with Pino Losada, Lucía de Miguel, Triana Maciel and others
For setting La Guarida del Angel had one over Las Carboneras, but if you wish to see flamenco with a feeling, I cannot recommend a visit, especially during the tourist season in August. The case may be different during flamenco festival season, I urge you to go and see. When it comes to tablaos in Madrid, Las Carboneras was artistically every bit as good as Casa Patas, which I have visited before on numerous occasions. However, if you wish to have dinner or enjoy a few drinks, I do recommend Casa Patas for its more economic prices and amazing food. Having said that, with either one, you cannot go wrong. The talent will be there which ever you choose.
Sana sherry on englanninkielinen käännös nimestä Jerez. Sherry on siis yhtä kuin Jerezin viini. Tämän viinin monipuolisuus on ollut Suomessa aiemmin hyvin vähän tunnettu ja se on nähty lähinnä englantilaisten vanhempien rouvien juomana. Todellisuudessa sherry on kuitenkin todella monipuolinen viini, jota tuotetaan Jerez de la Fronteran, Puerto de Santa Marían ja Sanlúcar de Barramedan kaupungeissa, Espanjassa palomino-, moscatel- ja Pedro Ximénez-rypäleistä. Sherrystä löytyykin jokaiselle jotakin aina hiivakerroksen (flor) suojelemista, viileistä ja vaaleista finoista ja manzanilloista, todella makeisiin ja rusinaisiin Pedro Ximénez -viineihin. Omat suosikkini löytyvätkin näistä ääripäistä, mutta “välimalleja” löytyy myös hapetetuista kuivista amontilladoista ja olorosoista keskimakeisiin cream sherryihin.
Lustaun viehättävä sisäpiha
Jerezissä vieraillessa on lähestulkoon “pakko” vierailla sherrybodegassa ja vaihtoehtoja on todella runsaasti. Me vierailimme viiden päivän vierailullamme kahdessa, premiumsherryistään tunnetussa Lustaun viinitalossa ja varmasti yhdessä maailman tunnetuimmista bodegoista, Gonzalez-Byassin viinitalossa. Tämä suuri sherryviinitalo tunnetaan Suomessa ja maailmalla, parhaiten lippulaivatuotteestaan Tio Pepe -finosta. Tällä nimellä myydään mys bodegakierrokset ja Tio Pepe -tuotteita löytyy pullonkorkeista ja magneeteista aina muistivihkoihin, kyniin ja hiirimattoihin.
Bodegas Gonzalez-Byassin Tio Pepe on yksi maailman tunnetuimmista sherrybrändeista
Nämä kaksi sherrytaloa olivat vierailijalle sopivan erilaisia. Vaikka molemmilla vierailuilla vierailtiin viinikellareissa ja käytiin läpi sherryn valmistukselle ominainen criadera-solera -kypsytyssysteemi, näkyi erityisesti viinitalon koko ja tunnettuus kierroksella. Lustaulla kierrokselle tulevat vierailijat vastaanotettiin toimistotiloissa ja kierrokselle osallistui noin 10 henkilöä. Peruskierrokseen sisältyi yhteensä 8 viinin maistelu yhdistetyssä viinitupa-viinikauppatilassa. Valikoimassa on myös 12 viinin maistelu, mutta peruskierroksella pääsi todella laajasti tutustumaan tuotteisiin. Sherryt olivat selkeästi myös premiumtuotantoa ja talon parhaitakin tuotteita esiteltiin vierailijoille. Jokainen viini maistatettiin erikseen esitellen sen parhaita puolia. Pyynnöstä sai myös maistaa esimerkiksi bodegan viinietikoita ilman eri maksua.
Lustaun peruskierroksen maistajaiset
Lustaun kierroksessa oli tiettyä intiimiyttä, mikä puuttui Tio Pepen kierroksesta täysin. Noin kymmenen minuutin välein lähti kierroksia espanjaksi, englanniksi ja saksaksi. Vierailuun sisältyi noin 15 minuutin videoesittely, jossa bodegan tarinaa kertoi perustajan setä, tuo alkuperäinen “tío Pepe” sekä juna-ajelu ympäri bodegan tiluksia. Itselleni parasta antia oli kuitenkin viinikellareissa vierailu. Vaikka edellisenä päivänä Lustaun kierroksella criadera-solera -kypsytys olikin jo käyty läpi varsin yksityiskohtaisesti, jaksoi sen kuunnella Gonzalez-Byassilla vielä uudelleenkin. Tio Pepen kierrokseen sisältyy automaattisesti vain kahden viinin maistelu, mutta lisämaksusta voi lisätä kaksi ylimääräistä viiniä ja pienehkön tapaslautasen. Viini- ja tuotekauppa ovat erillisessä tilassa ja tuotteita on laidasta laitaan.
Gonzalez-Byassin viinimaistajaiset
Oli täysin sattumaa, että valintamme osui kahteen näin erilaiseen viinibodegaan. Itse koin tämän sattuman todella osuvaksi, sillä pääsin tutustumaan kahteen täysin erilaiseen tapaan esitellä kaupungin tärkeää kulttuuriperintöä. Vaikka Lustaun kierros olikin minulle huomattavasti antoisampi, voin lämpimästi suositella myös Gonzalez-Byassin kierrosta, jos sherryn tuotanto ei ole kovin tuttua ja haluaa tutustua asiaan suuremman brändin kautta. Kaupungista löytyy myös muun muassa Harvey’sin sherrybodega, joka tunnetaan Suomessa Harvey’s Bristol Cream -sherrystaan. Omiin suosikkeihini tuo sherry ei kuulu, mutta ehkäpä jokin toinen kerta käyn tutustumassa heidän tuotantoonsa. Jokainen tehköön omat valintansa bodegan suhteen, mutta sherrybodega vierailua suosittelen Jerez de la Fronterassa ehdottomasti!
Sol y Sombra Blog 