Sol y Sombra Blog on matkoja, elämyksiä ja matkavinkkejä. Flamenco on elämäntapa ja Espanja intohimo, mutta matkoilla käydään myös muualla. Kotipaikkani Helsinki on tärkeä tutkimuskohde. Matkaseurana useimmiten puoliso. Kun en matkusta tai tanssi flamencoa, kokkaan! Parhaat reseptini jaan "kuukauden reseptit" -sivulla. Previous blog ranked #24 of top flamenco blogs to follow. Flamenco content in English under Minna en el Mundo.
Sol y Sombra Blog juhlii tänä viikonloppuna 1-vuotissyntymäpäiviään. Juhlan kunniaksi skoolattiin cavalla ja korvapuustilla, eli Suomen ja Espanjan parhaimmistolla. Flamencoa juhlaan kuuluu ilman muuta, eilen ja huomenna ruotsalaisen flamencotanssija Ann Sehlstedtin ihastuttavalla kurssilla ja tänään loppuunmyydyllä Nordic Flamenco Clubilla. Ensi viikonloppuna muuten lisää flamencojuhlaa Oslon flamencofestareilla!
Mahtavaa viikonloppua blogin lukijoille!
Ah, Sevillan kuuma ilta ja saviastiassa tirisevät valkosipulikatkaravut, gambas al ajillo…
Maaliskuun herkullinen kuukauden resepti tuo mieleeni häämatkamme Etelä-Espanjassa, josta muuten myöhemmin tänä vuonna tulee jo kymmenen vuotta. Huh, aika rientää! Gambas al ajillo on edelleen yksi suosikkiresepteistäni, aromikas valkosipulin, chilin, oliiviöljyn ja mietojen yhdistelmä on yksinkertaisuudessaan nerokas ja sopii erinomaisesti nautittavaksi sellaisenaan, tapaspöydän osana tai esimerkiksi pastan kanssa.
Helmikuun pakkasille ja lumituiskuun sopii erinomaisesti perinteinen espanjalainen linssipata, lentejas. Vihreistä linsseistä ja mausteista valmistuu täydellinen talvipäivän lounas. Perinteisessä reseptissä käytetään chorizomakkaraa, kasvissyöjä jättää makkaran pois. Resepti nyt kuukauden reseptit -sivulla.
Sol y Sombra Blogin vuosi 2019 alkaa kuukauden reseptillä. Tammikuussa joulun ja uuden vuoden tohinat on ohi ja on ehkä aika rauhoittua hieman. Rauhalliseen koti-iltaan sopii erinomaisesti herkuksi esimerkiksi espanjalaiset sokeroidut mantelit, almendras garrapiñadas. Nautinnollisia tammikuun hetkiä!
New Yorkin kokoisesta kaupungista löytyy jokaiselle jotakin ja kaikille kaikkea. Myös ravintola-, baari- ja kahvilatarjonta on huikean laaja. Meille ruokakulttuuri on iso osa matkailua ja pääsimmekin maistelemaan niin perinteistä kärrystä ostettua hotdogia, laadukasta espanjalaista ja meksikolaista ja uutena tuttavuutena italialaisia suppli-riisipalleroita. Artesaanioluet ja cocktailit ovat New Yorkissa tällä hetkellä todella suosittuja ja näitä oli tarjolla todella monessa ravintolassa ja baarissa. Hotellimme sijainti 71. kadulla Upper West Sidella oli mitä mainioin, sillä läheltä löytyi mahtava valikoima ravintoloita ja baareja moneen makuun. Tässä postauksessa viisi vinkkiä New Yorkiin.
Matkamme ehdoton helmi oli aivan hotellimme lähistöllä sijaitseva espanjalainen Ella Kitchen and Bar. Täällä nautimme ensimmäisenä iltana, rättiväsyneinä niin uskomattoman maukasta lohta höystettynä valkotryffelirisottokakulla, että päädyimme matkamme lopulla syntymäpäiväillalliselleni samaan ravintolaan. Myös ravintolan patatas bravas oli huippuluokkaa ja kilpailivat parhaiden Espanjassa syömiemme kanssa. Ella Kitchen and Bar tarjosi myös matkan parhaan punaviinin Ribera del Dueron alueelta ja cocktailvalikoima oli erinomainen. Kun myös henkilökunta oli todella mukavaa, joten voin suositella ravintolaa estoitta.
Lincoln Centeriä vastapäätä sijaitseva Rosa Mexicano oli vanha tuttavamme edelliseltä New Yorkin matkaltamme ja ruoka oli edelleen erinomaisen hyvää, vaikka lauantaina lounasaikaan ravintola oli todella täynnä ja tarjoilu hieman hidasta. Meitä odottaminen ei tällä kertaa haitannut, sillä olimme kastuneet Noreaster -myrskyssä sen verran perusteellisesti, että pidimme mielellämme sadetta. Halloween-viikon kunniaksi nautimme talon halloween-margaritat ja nautimme hienon vesisadeseinän näkymistä. Sekä pöydän vieressä valmistettu guacamole, alkupalatacomme että pääruoaksi tilaamamme porsaan potka olivat erinomaisia. Onneksemme tajusimme jakaa pääruoan, sillä syötävää riitti.
Aivan hotellimme lähellä, 72. kadulla sijaitseva Lilly’s oli myös matkamme helmiä. Tänne eksyimme ensimmäisenä iltana happy hourin houkuttelemina. Pieni, viehättävä viinibaari-ravintola olikin tämän jälkeen yksi matkamme kantapaikoista. Ravintolassa tarjoiltiin niin oman pienpanimon oluita, erinomaisia nimikkococktaileja kuin herkullisia flatbread-pizzoja. Ystävällinen henkilökunta varmisti myös sen, että paikka oli paikallisten asukkaiden suosiossa.
Niitä aiemmin mainitsemiani suppli-riisipalloja pääsee maistelemaan Orchard Streetillä, aivan Tenement Museumin lähellä sijaitsevassa Trapizzinossa. Ravintolassa tarjoillaan myös roomalaisia pizzataskuja – nimensä mukaisesti trapizzonoja – ja muita italialaisia klassikkoja. Suosittelen mikäli Chinatownissa vierailun tai museokäynnin jälkeen hiukoo!
Viimeinen vinkkini, Heartland Brewery, pääsee listalleni erinomaisen sijaintinsa vuoksi. Monen New Yorkin matkaan kuuluu varmasti vierailu Empire State Buildingilla. Mikäli vierailun jälkeen kaipaa virvoitusta, suosittelen skippaamaan Starbucksin (ellet nyt juuri kaipaa kofeiinia) ja poikkeamaan sisään aivan rakennuksen uloskäynnin vasemmalla puolella olevaan Heartland Brewery -ravintolaan. Työntekijöidensä omistama ravintolaketju tarjoilee oluen lisäksi myös perinteistä amerikkalaista baariruokaa.
Marraskuun pimeyttä ja harmautta lievennetään lohturuoalla. Espanjalainen kikherne-pinaattipaistos toimii niin liharuoan lisukkeena kuin sellaisenaan höystettyänä kermaisella manchegojuustolla. Nautinnollista sunnuntaita kuukauden reseptin parissa!
Lokakuussa illat alkavat pimetä ja iltapalalle tuo lohtua tulisen maukas, pohjois-espanjalainen pan preñao, chorizolla ja paprika-sipulipaistoksella täytetty kotitekoinen leipä. Leipä sopii hyvin myös osaksi tapaspöytää. Kasvissyöjä korvaa chorizon esimerkiksi soijachorizolla.
Resepti löytyy kuukauden reseptit -sivulta.
Trumpin ja Putinin vallatessa Helsingin kesälomallamme, oli meidän keksittävä tehtävää kotikaupungin ulkopuolella. Koska sää oli mitä mainioin, avoautoilimme Porvooseen nauttimaan kesäkaupungin antimista. Tässä meidän valintamme kesäpäivään.
Jokiranta
Porvoon jokirannassa on paljon nähtävää. Vanhankaupungin suunnalla rantaa hallitsevat satamavarastoina toimineet punaiset ranta-aitat. Nykyisin aitoissa sijaitsee muun muassa asuntoja, myymälöitä ja bed & breakfast. Näkymää ranta-aitoille voi ihastella muun muassa Porvoon Paahtimon terassilta nauttien samalla paahtimon omasta kahvista tai muista virvokkeista. Suosittelen ostamaan paahtimon kahveja myös kotiin, oma suosikkini on chili-suklaakahvi, jota tarttui mukaan tälläkin kertaa.
Kun jokirantaa kävelee vierasvenesatamaa kohti, löytää monia viihtyisiä terassi- ja laivaravintoloita. Meidän valintamme näistä ravintoloista kohdistui tällä kertaa vain kesäisin toimivaan Kiva -kesäterassiin. Kiva toimii niin kahvilana kuin baarina ja tarjoilee mutkatonta, mutta maistuvaa street foodia. Kivasta pääsee nauttimaan jälleen vapusta 2019 eteenpäin.
Vanha Porvoo
Jokirannan lisäksi Vanha Porvoo on must jokaiselle Porvoon kävijälle. Vanhastakau-pungista löytyy niin historiallisen upea Porvoon tuomiokirkko kuin uskomaton valikoima hyviä ravintoloita ja kahviloita. Lisäksi Vanhasta Porvoosta löytyy ostettavaa koruista ja antiikista aina historiallisiin leluihin.
1400-luvulta peräisin oleva Porvoon tuomiokirkko sijaitsee upealla paikalla korkean mäen päällä ja sieltä voi ihastella jokimaisemaa. Kirkossa kannattaa myös vierailla sisällä, mikäli kirkot kiinnostavat. Myönnettävä on, että me pakenimme kirkkoon tänä kesänä uskomatonta kesähellettä, josta saimme lomallamme nauttia. Näkemisen arvoinen kirkko kuitenkin oli.
Koska nautimme lounaan Porvoossa tällä kertaa jokirannassa, päätimme nauttia jälkiruoan vanhassa kaupungissa. Artesaanijäätelöbuumi oli rantautunut myös Porvooseen ja jäätelöä tarjottiin useammankin ravintolan terasseilla. Me päädyimme maistelemaan Vanhan Porvoon jäätelötehtaan antimia varjoisalla pikkukujalla. Herkkua oli!
Vaikka itselleni Porvoo on perinteisesti ollut kesäinen vierailukohde, on Porvoo tunnelmallinen kohde myös muina vuodenaikoina. Ehkäpä seuraavaksi suuntaankin Porvooseen esimerkiksi joulunaikaan joulumarkkinoille!
Syyskuussa nautitaan pintxoja. Pintxot tai pinchot ovat Baskimaan erikoisuus. Näiden tapasten nimi tulee niitä koossa pitävistä hammastikuista. Pintxoja valitaan tapasbaarien tiskiltä ja ne laskutetaan lopussa hammastikkujen määrän mukaan. Pintxoja voi tehdä myös kotona ja sopivat erityisen hyvin esimerkiksi illanistujaisiin. Julkaisen omien suosikkipintxojeni reseptit ja annan myös vinkkejä miten nämä pintxot muokataan kasvissyöjän suuhun sopiviksi.
Reseptit löytyvät tuttuun tapaan kuukauden reseptit-sivulta.
Sana sherry on englanninkielinen käännös nimestä Jerez. Sherry on siis yhtä kuin Jerezin viini. Tämän viinin monipuolisuus on ollut Suomessa aiemmin hyvin vähän tunnettu ja se on nähty lähinnä englantilaisten vanhempien rouvien juomana. Todellisuudessa sherry on kuitenkin todella monipuolinen viini, jota tuotetaan Jerez de la Fronteran, Puerto de Santa Marían ja Sanlúcar de Barramedan kaupungeissa, Espanjassa palomino-, moscatel- ja Pedro Ximénez-rypäleistä. Sherrystä löytyykin jokaiselle jotakin aina hiivakerroksen (flor) suojelemista, viileistä ja vaaleista finoista ja manzanilloista, todella makeisiin ja rusinaisiin Pedro Ximénez -viineihin. Omat suosikkini löytyvätkin näistä ääripäistä, mutta “välimalleja” löytyy myös hapetetuista kuivista amontilladoista ja olorosoista keskimakeisiin cream sherryihin.
Jerezissä vieraillessa on lähestulkoon “pakko” vierailla sherrybodegassa ja vaihtoehtoja on todella runsaasti. Me vierailimme viiden päivän vierailullamme kahdessa, premiumsherryistään tunnetussa Lustaun viinitalossa ja varmasti yhdessä maailman tunnetuimmista bodegoista, Gonzalez-Byassin viinitalossa. Tämä suuri sherryviinitalo tunnetaan Suomessa ja maailmalla, parhaiten lippulaivatuotteestaan Tio Pepe -finosta. Tällä nimellä myydään mys bodegakierrokset ja Tio Pepe -tuotteita löytyy pullonkorkeista ja magneeteista aina muistivihkoihin, kyniin ja hiirimattoihin.
Nämä kaksi sherrytaloa olivat vierailijalle sopivan erilaisia. Vaikka molemmilla vierailuilla vierailtiin viinikellareissa ja käytiin läpi sherryn valmistukselle ominainen criadera-solera -kypsytyssysteemi, näkyi erityisesti viinitalon koko ja tunnettuus kierroksella. Lustaulla kierrokselle tulevat vierailijat vastaanotettiin toimistotiloissa ja kierrokselle osallistui noin 10 henkilöä. Peruskierrokseen sisältyi yhteensä 8 viinin maistelu yhdistetyssä viinitupa-viinikauppatilassa. Valikoimassa on myös 12 viinin maistelu, mutta peruskierroksella pääsi todella laajasti tutustumaan tuotteisiin. Sherryt olivat selkeästi myös premiumtuotantoa ja talon parhaitakin tuotteita esiteltiin vierailijoille. Jokainen viini maistatettiin erikseen esitellen sen parhaita puolia. Pyynnöstä sai myös maistaa esimerkiksi bodegan viinietikoita ilman eri maksua.
Lustaun kierroksessa oli tiettyä intiimiyttä, mikä puuttui Tio Pepen kierroksesta täysin. Noin kymmenen minuutin välein lähti kierroksia espanjaksi, englanniksi ja saksaksi. Vierailuun sisältyi noin 15 minuutin videoesittely, jossa bodegan tarinaa kertoi perustajan setä, tuo alkuperäinen “tío Pepe” sekä juna-ajelu ympäri bodegan tiluksia. Itselleni parasta antia oli kuitenkin viinikellareissa vierailu. Vaikka edellisenä päivänä Lustaun kierroksella criadera-solera -kypsytys olikin jo käyty läpi varsin yksityiskohtaisesti, jaksoi sen kuunnella Gonzalez-Byassilla vielä uudelleenkin. Tio Pepen kierrokseen sisältyy automaattisesti vain kahden viinin maistelu, mutta lisämaksusta voi lisätä kaksi ylimääräistä viiniä ja pienehkön tapaslautasen. Viini- ja tuotekauppa ovat erillisessä tilassa ja tuotteita on laidasta laitaan.
Oli täysin sattumaa, että valintamme osui kahteen näin erilaiseen viinibodegaan. Itse koin tämän sattuman todella osuvaksi, sillä pääsin tutustumaan kahteen täysin erilaiseen tapaan esitellä kaupungin tärkeää kulttuuriperintöä. Vaikka Lustaun kierros olikin minulle huomattavasti antoisampi, voin lämpimästi suositella myös Gonzalez-Byassin kierrosta, jos sherryn tuotanto ei ole kovin tuttua ja haluaa tutustua asiaan suuremman brändin kautta. Kaupungista löytyy myös muun muassa Harvey’sin sherrybodega, joka tunnetaan Suomessa Harvey’s Bristol Cream -sherrystaan. Omiin suosikkeihini tuo sherry ei kuulu, mutta ehkäpä jokin toinen kerta käyn tutustumassa heidän tuotantoonsa. Jokainen tehköön omat valintansa bodegan suhteen, mutta sherrybodega vierailua suosittelen Jerez de la Fronterassa ehdottomasti!
Sol y Sombra Blog 