Maaliskuun kuukauden resepti: gambas al ajillo

Ah, Sevillan kuuma ilta ja saviastiassa tirisevät valkosipulikatkaravut, gambas al ajillo…

Maaliskuun herkullinen kuukauden resepti tuo mieleeni häämatkamme Etelä-Espanjassa, josta muuten myöhemmin tänä vuonna tulee jo kymmenen vuotta. Huh, aika rientää! Gambas al ajillo on edelleen yksi suosikkiresepteistäni, aromikas valkosipulin, chilin, oliiviöljyn ja mietojen yhdistelmä on yksinkertaisuudessaan nerokas ja sopii erinomaisesti nautittavaksi sellaisenaan, tapaspöydän osana tai esimerkiksi pastan kanssa.

20190216_151554.jpg

Elämää Konepajalla

Olemme asuneet Konepajalla Teollisuuskadun varrella vajaat 3,5 vuotta. Yhä edelleen asuinalue sopii meille kuin nenä päähän, sillä töihin on parin kilometrin kävelymatka ja lähes takapihalta kulkee raitiovaunu Helsingin keskustaan noin vartissa. Kävellenkin keskustaan ehtii runsaassa puolessa tunnissa ja aivan läheltä, Linnanmäen edustalta, pääsee raitiovaunulla suoraan Punavuoreen flamencotreeneihin.

20190223_111102
Konepajan veturihalleilla tapahtuu.

 

Konepajan asuinalueen viimeisiä rakennuksia rakennetaan parhaillaan ja myös ympäristössä tapahtuu jatkuvasti. Vanhoihin Konepajan veturihalleihin ja VR:n vanhoihin toimistorakennuksiin on tulossa uutta elämää ja odotamme innolla mitä kaikkea tapahtuukaan. Alueella kävellessä huomaa joka kerta uutta. Vallilan Ratapiha Oy:n ostamien rakennusten ympäristössä työskennellään kuumeisesti, samoin toimistorakennuksiin tulevan hotellin kunnostus- ja rakennustyöt on aloitettu. Erityisesti odotan Yhdysvaltain entisen suurlähettilään Bruce J. Oreckin “The Train Factory:n” töiden alkamista niin, että se näkyisi meille alueen asukkaillekin. Marraskuun lopulla asukasillassa kuullut suunnitelmat kuulostivat mitä mainioimmilta. Ravintolatarjontakin monipuolistuu ja jo nyt alueelta löytyy niin erinomainen thaimaalainen Thai Orchid kuin italialainen Alice Italian, jossa nautimme illallista ystävien kanssa viime viikonloppuna.

Alice Italian
Crudo e buffala – Alice Italianin jaettavia alkupala-annoksia (kuva lainattu Alice Italianin Instagram-sivulta)

 

Myös Konepajan ympäristössä tapahtuu, sillä työmatkallamme rakennetaan kovaa vauhtia loppuvuodesta valmistuvaa Triplaa. Uskomatonta, miten lähes joka päivä muutosta on tullut huomattavasti. Palvelut tulevat monipuolistumaan valtavasti. Myös Teollisuuskadun toisessa päässä Suvilahdessa on tarjolla monenlaista mielenkiintoista tekemistä. Viime viikonloppuna vierailimme ystävien kanssa Stadin Panimon panimokierroksella ja tastingissä. Mukavan rouhea pienpanimo tuottaa intohimolla oluita moneen makuun. Lisäksi kuuden oluen tastingiin löytyi tällä kertaa myös belgialaisen Alvinne-panimon hyvin erikoinen olut, jonka hiiva oli raaputettu juustokellarin seinästä. Hmm… ehkä mielenkiintoisin makukokemus aikoihin… Stadin panimolla vierailua suosittelen ehdottomasti kaikille artesaanioluista kiinnostuneille.

 

20190223_110957
Oluttasting Stadin panimolla. 

Alueen palveluihin kuuluu ehdottomasti myös kyseenalaistakin kunniaa saanut Redin kauppakeskus Kalasatamassa sekä Teurastamon alueen ravintolat ja tapahtumat sekä alueen kala- ja lihakaupat. Odotan myös innolla Helsingin kaupungin kaupunkibulevardihanketta, joka tekee Teollisuuskadusta viihtyisän bulevardin, joka tuo paremmin esiin asuinalueemme nykyaikaisen, urbaanin luonteen. Konepajalla tapahtuu.

Minna en el Mundo: Flamenco in my heart

Flamenco is an endless challenge and the greatest reward that brings me strength, joy and determination. This past week has been once again a very meaningful one, as we have celebrated Helsinki XXI Flamenco Festival.

My thoughts on the challenges and rewards realized this week can be read as the first flamenco post of year 2019 on the Minna en el Mundo page of this blog.

NB! The thought of having flamenco in my heart has been borrowed from flamenco singer Anna Murtola.

received_387048558774386
Flamenco is teamwork. Duo Sal y Azucar with singer Anna Murtola, choreographer Elina Robinson and guitarist Petri Lahtinen at the backstage of the opening club of the festival. Photo by Anni af Hällström.

Pientä luksusta matkailuun

Lennot Yhdysvaltoihin ovat pitkät ja turistiluokka on ahdas. Tämän vuoksi New Yorkin matkaamme varatessamme päädyimme lisäämään matkaamme hieman luksusta ja tutkimme mahdollisuutta varata economy+/premium economy -luokan lennot yhdistetylle valmistujais- ja synttärimatkallemme. Kun Yhdysvalloissa lisäksi kansainvälisiä lentoja varten lentokentällä tulee olla kolme tuntia aiemmin ja parhaan diilin korotetusta istuinluokasta saimme vaihdollisilla lennoilla, päädyimme testaamaan myös matkakumppanini luottokorttiyhtiön tarjoamat loungepalvelut.

20160729_122755
Matkailu on pientä luksusta 

 

Oleellista kokeilussa oli todeta kannattiko tämä? Korotettu istuinluokka oli ehdottomasti ylimääräisen maksun arvoinen. Lensimme New Yorkiin KLM:llä, joka mannertenvälisellä lennolla tekee yhteistyötä Delta Airlinesin kanssa. KLM:llä istuinluokan korotus maksoi pari kymppiä per henkilö per suunta. Vaikka Deltalla maksu oli suurempi, vaihtelevasti satasen luokkaa per suunta per henkilö oli ekstratila tervetullut minulle ja erityisesti myös pitkäjalkaiselle kumppanilleni. Pitkillä lennoilla voin ehdottomasti suositella tätä lisäpalvelua, johon sisältyi myös muuta pientä luksusta kuten aikaisempi koneeseen pääsy osalla lennoista.

IMG_20181025_053831_653.jpg
Kuplivaa matkalla New Yorkiin

 

Entä sitten loungepalvelut? Täytyy todeta, että peruslounget olivat minulle pienoinen pettymys. Erityisesti New Yorkin JFK lentokentän Wingtips -lounge oli ahdas, sekava ja täynnä ihmisiä. Amsterdamin Aspire -lounge, joita löytyy myös Helsinki-Vantaan lentokentältä, oli huomattavasti tilavampi ja ilmavampi. Vaikka olinkin ajatuksissani odottanut loungepalveluiden olevan jollain tapaa ylellisempiä, yksi asia oli plussaa. Kun lentokentällä tulee vietettyä useampi tunti, säästää ilmaisella loungekäynnillä tai parin kympin loungemaksullakin selvää rahaa. Ihan turhaa loungekäynnit eivät siis olleet etenkään kotimatkalla, kun New Yorkin hintataso oli tehnyt aikamoisen loven kassaamme.

IMG_20181025_055039_300.jpg
Malja Wine&View:lle

 

Menisinkö Helsinki-Vantaalla loungeen? En. Helsinki-Vantaan lentokenttä on mielestäni viihtyisä ja tilava ja palveluita parannetaan jatkuvasti. Helsinki-Vantaalta löytyy myös Wine&View -viinibaari, joka on minun mielestäni kymmenen kertaa viehättävämpi kuin kumpikaan vierailemistani loungetiloista. Koska cavat Wine&View:ssä ovat osa matkaperinteitämme, valitsen jatkossakin tuon ihanan, viihtyisän baarin, josta tämän postauksen kaikki kuvat on otettu. Tästä huolimatta, mikäli loungessa vierailu kiinnostaa, kannattaa tuokin kokemus ehdottomasti kokea. Kun matkailu on arjen luksusta, suosittelen nauttimaan siitä täysin siemauksin!

Oodi valoisalle Helsingille

Tammikuun alussa, vuoden pimeinä hetkinä, Helsingissä järjestetään Lux Helsinki -festivaali, joka täyttää kaupungin, tai osan siitä, viideksi päiväksi valolla. Tänä vuonna Lux Helsinki järjestettiin aivan keskustan tuntumassa ja valotaideteokset täyttivät alueen Kansalaistorilta Etu-Töölöön. Lux Helsingin reitille osui myös itsenäisyyspäivän aikoihin avattu uusi keskustakirjasto Oodi.

20190109_172652
Lux Helsinki ja keskustakirjasto Oodi. Tim Etchellsin valotaideteos We Wanted. 

 

Keskustakirjasto Oodi

Helsingin uusi keskustakirjasto Oodi avattiin Kansalaistorille joulukuussa. Uusi kirjasto lupaa sivuillaan olevansa “juuri sitä, mitä toivot sen olevan”. Oodi ei ole vain kirjasto vaan se on kansalaisten olohuone, jossa voi järjestää taidetapahtumia, kokouksia, tavata ystäviä tai vain lukea ja rentoutua. Kirjastossa on kolme erilaista kerrosta, joista ylimmässä sijaitsee varsinainen, perinteinen kirjastokerros. Oodi on upea, Arkkitehtitoimisto ALAn suunnittelema kotimainen taideteos, jossa minua miellyttää erityisesti puun käyttö materiaalina. Matalat valkoiset kirjahyllyt luovat tilaan avaran tunnelman. Ainoastaan kirjojen vähyys ihmetyttää, ehkäpä kirjaston suosio on yllättänyt myös tekijänsä.

20190109_192204
Näkymä näköalatasanteelta kirjastokerrokseen

 

Lux Helsinki 2019

Helsingin kaupungin järjestämän Lux Helsingin varsinaisella reitillä nähtiin tänä vuonna 12 teosta ja satelliittiteokset ulottuivat Ylioppilastalolta aina Espoon Hanasaareen asti. Itse ehdin festivaalille vasta sen viimeisenä päivänä, mutta kyllä kannatti jälleen tehdä tilaa kalenterista tälle kierrokselle. Väkeä riitti viimeisenä iltanakin varsin runsaasti ja me jätimme tällä kertaa viimeisen, 12 teoksen väliin pitkän päivän ja teokseen johtavan jonon uuvuttamina.

Suosikkini kierroksella olivat esitysjärjestyksessä:

  • Finlandia-Talon etupihalle levittyvä Ultraviolet Gallery, taiteilijoina Mimmit Peinttaa, Maikki Pekkala ja Lari Suominen:
20190109_192553
Ultraviolet Galleryn taideteoksia, taustalla Kansallismuseo
20190109_192525
Ultraviolet Galleryn taideteoksia,  ilmainen Lux Helsinki houkuttelee isoja ja pieniä 

 

  • Hakasalmen huvilan pihamaalle levittyvä, viehättävä Lyhtypuisto:
20190109_175845
Lyhdyt tuovat valoa maailmaan Hakasalmen huvilalla

 

  • Kiasman yläkerran näköalatasanteelta kajastava Ann Veronica Janssensin teos, Kiasma esittää: Orange Sky Blue kiinnitti huomioni jo festivaalikierroksen alkumetreillä:
20190109_172441
Kiasman valotaidetta

 

  • Taidehallin seinään heijastettu Zach Liebermanin interaktiivinen Reflection Studies:
20190109_181140
Interaktiiviseen teokseen sai valotaululla heijastaa haluamiaan sanoja

 

  • Nervanderin puistikon valloittanut Ivo Schoofsin Large Pendulum Wave:

 

Lux Helsingin ja keskustakirjasto Oodin kanssa Helsingin kaupunki on mielestäni onnistunut erinomaisesti. Seuraavaa Lux-festivaalia saamme jälleen odottaa vuoden verran, mutta rohkaisen kaikkia vierailemaan Oodissa ja nauttimaan sen ainutlaatuisesta tunnelmasta. Taide on kaikille.