Vaikka ulkoilu on ollut monelle suomalaiselle tärkeää jo ennestään, niin koronakriisin asettamien rajoitusten vuoksi ulkona liikkuminen on entistäkin isompi osa esimerkiksi omaa elämääni. Erityisesti metsässä ja veden äärellä ulkoilu rauhoittaa minun mieltäni. Näissä kohteissa kävely, tosin merkittyjä polkuja, on minulle ja matkakumppanilleni tärkeä lomanviettotapa erityisesti Suomessa lomaillessamme. Tässä hengessä aloin muistella viime kesän ulkoiluretkiämme Repovedellä Kymenlaaksossa ja Astuvansalmella Ristiinassa.
Repovesi
Repovesi ja erityisesti sen mukava parin tunnin patikkalenkki, Ketunlenkki, ovat olleet osa meidän kesälomiamme monena vuonna. Lenkki kiertää myt jo surullisen kuuluisalta Lapinsalmen riippusillalta Katajavuoren maisemista aina järvenrantaan ja matkan loppupuolella pääsee koettamaan käsivoimiaan Ketunlossilla. Lenkki on oivallinen hengähdys metsässä vaihtelevassa maastossa ja eväspaikkoja reitin varrella on useita.
Haasteina tällä lenkillä ovat Katajavuorelle kiipeävät portaat ja joinakin vuosina vaivanneet Ketunlossin ongelmatilanteet, jolloin ei auta kuin kävellä koko reitti takaisin tai uida vesiesteen yli. Viime vuosina ongelmana on toki ollut myös romahtanut Lapinsalmen silta, jonka vuoksi viime vuonna lenkki aloitettiin venematkalla Lapinsalmen maisemiin. Viime vuonna huomasimme myös, että porukkaa reitillä alkaa olla sen verran, että oma retkeilymme suuntautunee jatkossa Repoveden kansallispuiston muihin osiin. Toki uudistunut Lapinsalmen silta täytyy käydä katsastamassa, onhan se kuulemma entistä jykevämpi rakennelma.
Astuvansalmi
Täysin erilainen kokemus kuin ylikansoittunut Ketunlenkki oli Ristiinassa sijaitseva Astuvansalmen kalliomaalauksille suuntautunut päiväretkemme. Pohjois-Euroopan suurimpiin kuuluvat esihistorialliset kalliomaalaukset ovat venematkan tai muutaman kilometrin metsälenkin päässä. Ristiinasta Astuvansalmelle kulkeva tie on hyvin opastettu ja paikalle löytää varmasti varsin mutkaista tietä pitkin. Mutta, kun pääsee parkkipaikalle asti, on oltava melkoinen suunnistaja, että tietää mihin päin lähteä. Onneksemme vanhempani olivat käyneet paikalla aiemminkin ja lähtivät meitä opastamaan.
Kun oikealle polulle löytää, on reitti metsän poikki melkoisen suora, vaikka opasteita reitillä ei tosiaan ole. Jonkin verran reitillä pääsee kiipeämään mäkiä, joten mitään tasaista tallustelua tämä ei ole. Kuitenkin ihan kohtalaisella kunnolla pärjää. Myös pitkospuita on reitillä jonkin verran, mutta niistäkin selviää helposti, sillä pitkiä pätkiä niillä ei tarvitse kävellä. Itse kalliomaalauksille johtaa todella jyrkät puuportaat alaspäin, mikä itselleni porraskammoisena meinasi olla pieni kynnys, mutta olihan ne kalliomaalaukset nähtävä, kun oli sinne asti kävelty.
Hetken aikaa sai kalliota tihrustaa, jotta kuvat alkoivat hahmottua, mutta kyllä minuun ainakin teki nämä esihistorialliset taideteokset melkoisen vaikutuksen. Taiteen ja eväspaussin ravitsemana jaksoi taapertaa samaa reittiä takaisin, sillä ympyrälenkkiä ei Astuvansalmelle ole. Voin suositella tällä luontokohteella vierailua kaikille metsässä kävelystä ja historiasta pitäville.
Hyvän kuvauksen reitistä karttoineen saa muun muassa myös täältä: https://retkipaikka.fi/astuvansalmen-kalliomaalaukset-ristiinassa-ovat-mykistava-kokemus/
Jää vielä nähtäväksi mitkä ovat tulevan kesän retkikohteita. Voi olla, että tänä kesänä retkeilemme entistä enemmän Suomessa ja myös pääkaupunkiseudulla. Ainakin siis juttua Helsingin ulkoilu- ja lenkkimaastoista siis tulossa blogiin. Ulkoilemisiin!
Sol y Sombra Blog 